Tampere ei tasa-arvosta piittaa

Sinikka Torkkola Minna Canth patsaalla Tampereella 19.3.2014Puhe Minna Canthin muistomerkillä Tasa-arvon päivänä 19.3.2014

Hyvä ystävät,

Tasa-arvon päivä on suomalaisessa juhlapäiväperinteessä vielä aika tuntematon merkkipäivä. Kansainvälisen naisten päivän kaikki jo tuntevatkin, mutta tasa-arvon päivä on vielä hieman piilossa. Moni voi myös kysyä, mihin ihmeeseen me tasa-arvon päivää Suomessa, pohjoismaisessa tasa-arvon mallimaassa oikein tarvitsemme. Vastausta ei tarvitse kaukaa etsiä, voi esimerkiksi kysyä, mitä erikoista on tässä liputuspäivässä.

Tänään tasa-arvon päivänä liputetaan Minna Canthin syntymä päivän kunniaksi.  Päivä on ainutlaatuinen paitsi tasa-arvo-merkityksensä vuoksi myös siksi, että tämä on ainoa päivä, jolloin Suomessa liputuksen aiheena on nainen.   Valtion virastoissa ryhdyttiin liputtamaan Minna Canthin ja tasa-arvon kunniaksi 2003. Vakiintunut liputuspäivä Minna Canthin ja tasa-arvon päivä on ollut vasta vuodesta 2007,

Kirjailija, toimittaja, kauppias ja yhteiskunnallinen vaikuttaja Minna Canth syntyi Tampereella 1844. Hän kävi koulunsa Kuopiossa, jossa myös asui suurimman osan elämäänsä. Jo kouluikäisenä Canth oli terävä yhteiskunnan havainnoija.  Hän turhautui tyttökoulun opetukseen.  Myöhemmin hän arvostelikin tyttökouluja näkyvästi. Canthin sanoin: tyttökouluissa syntyy käsityötaitoisia naisraukkoja, jotka kulkevat tietämättömyyden kahleissa. Lehtikirjoituksissaan ja näytelmissään Canth otti kantaa terävästi naisten oikeuksien puolesta. Hän oli ensimmäinen suomenkielinen kantaaottava lehtinainen. Hänen ensimmäisen lehtikirjoituksensa otsikko olikin “Tyttäriemme kasvatus”.

Sukupuolten välisestä tasa-arvosta on puhuttu Suomessakin yli 150 vuotta ja ennustan, että jos tällä tahdille edetään, pitää puhua vielä toiset 150 vuotta lisää ennen kuin naisten ja miesten välinen tasa-arvo toteutuu. Suomalainen yhteiskunta on lujasti kiinni kahden sukupuolen järjestyksessä. Naiseus ja mieheys määrittävät ihmisiä kaikilla elämän aloilla kotoa kouluun ja työpaikalta vapaa-aikaan. Yhteiskunnalliset käytännöt ylläpitävät tätä kahtiajakoa, jossa nainen jää usein vähemmälle. Ainakin jos on kyse työelämästä.

Naisten ja miesen välinen epätasa-arvo näkyy selvimmin palkkaeroissa.  Naisen euro on 80 senttiä –pitää edelleen paikkansa, vaikka luku onkin tuoreimman palkkatilaston mukaan 82 senttiä. Suomi Suomi hyväksyi Kansainvälisen työjärjestön ILOn samapalkkaisuussopimuksen yli 50 vuotta sitten. Pian sopimuksen solmimisen jälkeen työehtosopimusten miesten ja naisten erilliset palkkaryhmittelyt on poistettiin. Hitaasta muutoksesta kertoo, että vuonna 1990 naisen euro oli 80 senttiä. Ikävimpien ennusteiden mukaan naisen euro on 85 senttiä vasta 2020.

Sukupuolittuneen yhteiskunnan näkeminen ei ole helppoa. Tasa-arvotyötä on tehty vuosikymmenet, monia ja kyllästyttää ja syntyy usko, että tasa-arvo on jo saavutettu ainakin suuremmaksi osaksi. Mutta kuten edellä olleet työelämän numerot kertovat niin ei ole. Vielä tarvitaan työtä nimenomaan sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Työ ihmisten kaikinpuolisen yhdenvertaisuuden edistämiseksi on alkamassa, se on tärkeää. Seksuaalisuus, etninen tausta, uskonto tai poliittinen kanta eivät saa asettaa ihmisiä eriarvoiseen asemaan. Yhdenvertaisuustyön rinnalla pitää tehdä työtä myös sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi ja kahden sukupuolen järjestyksen kyseenalaistamiseksi.  Yhdenvertaisuuden edistäminen on vasta alussa, jos sukupuolten välistä tasa-arvoa ryhdytään edistämään samaan tahtiin yhdenvertaisuuden kanssa, merkitsee se käytännössä sukupuolten välisen tasa-arvotyön pysähtymistä. Tasa-arvotyö jää junnaamaan paikalleen, odottamaan yhdenvertaisuuden edistymistä.

Tarvitsemme siis edelleen tasa-arvotyötä tässä ja nyt. Sitä tarvitaan myös poliittisessa päätöksenteossa Euroopan unionin parlamentista, eduskuntaan ja kunnanvaltuustoihin. Valitettavasti näyttää siltä, että vaikka tasa-arvoasiat ovat niin Euroopan unionissa kuin eduskunnassakin asialistalla, niin täällä kotikaupungissani Tampereella niin ei ole.  Toisin kuin Helsingissä tai Turussa Tampereen kaupungilla ei ole koko kaupunkia koskevaa tasa-arvosuunnitelmaa. Helsingin kaupunki hyväksyi viime marraskuussa tasa-arvosuunnitelma 2013 – 2016 , jossa painopisteinä vuosina 2013-2016 on edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa varhaiskasvatuksessa ja oppimisessa, sosiaali- ja terveyspalveluissa, kulttuurissa ja urheilussa, asumisessa, kaavoituksessa ja liikenteessä, maahanmuuton osalta sekä ehkäistä lähisuhdeväkivaltaa.

Tasa-arvolain suorasta rikkomisesta Tampereen kaupunkia ei voi syyttää, sillä lain minimivaateet täyttyvät, kaupunkityöantajalla on henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma.  Tasa-arvotoimikunta on lakkautettu aikoja sitten eikä sitä aloitteista huolimatta ole perustettu uudelleen.  Kaupungin suhtautumista sukupuolten väliseen tasa-arvoon kuvaa hyvin se, että tasa-arvo sanan naputteleminen kaupungin verkkosivulle tuottaa tulokseksi  viittauksia Suomen historiaan, opiskelijaterveydenhuollon seksuaalisuus-sivustolle,  keskuspuhdistamoon liittyviä kysymyksiä ja vastauksia, julkisivumuutoksiin,  päivähoidon projekteihin ja hankkeisiin, koulunkäyntitietoihin,  rss-syötteohjeisiin,  viikon kasviin,  Cities for children -verkostoon, Myllypuron ja Paltinkoski-Peltolammi luonnonsuojelualueisiin, järjestöihin ja verkostoihin, rakennusjärjestykseen, koulujen kehittämiseen ja valtuustoaloitteisiin. Yhdessäkään 20 viittauksessa ei pääaiheena ole sukupuolten välinen tasa-arvo.  Viittauksia sukupuolten väliseen tasa-arvoon ei tule myöskään yhdenvertaisuus-haulla. Siinä viittauksia tulee tasan yksi: esteettömyysohjelma.  Hakutoiminn puutteistakin voi olla ehkä kyse, mutta kyllä tulos kertoo sittenkin enemmän Tampereen kaupungin asenteesta sukupuolten väliseen tasa-arvoon.

Esimerkiksi viime  syyskuussa kaupunginhallitus nimesi Elinkeinorahaston toimikunnan, kuusi miestä ja yhden naisen. Päätöstä ei kuitenkaan perusteltu, kuten tasa-arvolaki edellyttää. Ehkä perustelut olisivat ontuneet niin pahasti: enää ei ole uskottavaa väittää, ettei elinkeinoelämään perehtyneitä naisia ole.  Tampere on kuitenkin hyväksynyt Eurooppalaisen tasa-arvon peruskirjan. Pelkäksi paperin hyväksynnäksi päätös on tainnut jäädä – mitään käytännön toimia ei tehty. Jotta Tampereen kaupungin toiminnassaan todella edistäisi sukupuolten välistä tasa-arvoa, lain kirjaimen täyttäminen eli pelkkä henkilöstöä koskeva tasa-arvosuunnitelma ei riitä. Tarvitaan enemmän, kaupungin kaikkea toiminnan sukupuolivaikutusten näkökulmasta. Miten tasa-arvoa kaupungin toiminnassa edistetään? Miten päätökset vaikuttavat sukupuolten väliseen tasa-arvoon? Kohtelevatko päätökset ja palvelut naisia ja miehiä yhdenvertaisesti?   Millaisiksi naisiksi ja miehiksi tamperelaisissa kouluissa kasvatetaan.  Minna Canthin kysymys tyttärien kasvattamisesta on odottaa edelleen vastausta.

Hyvää tasa-arvon päivää yhdenvertaisesti kaikille sukupuolille.

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *