Muuttuneet työmarkkinat vaativat uudenlaista edunvalvontaa

Valkeakoski 1.3.2013

Hyvät toverit, hyvät ystävät

Vappu on meidän vasemmistolaisten juhla, se on ainoa suomalaisista juhlista, joka ei ole kirkollista perua. Vappu on ennen muuta kaikkien työläisten juhla, monet ovat sitä yrittäneet omia. Turhaan, sanoisin, sillä oikea vappu ei ole krääsää eikä porvaripuheita vaan vappu yhdistää työntekijöitä toimistosta tehtaaseen, telakalta sairaalaan ja koulusta rakennuksille.

Onnittelut Tehyn vasemmistolaisille vaalivoitosta

Vasemmistolla on aihetta juhlaan juuri nyt, sillä vapun alla pidetyissä Tehyn liittokokousedustajien vaalissa molemmat vasemmistopuolueet nostivat reippaasti kannatustaan Vasemmisto ja sitoutumattomat voittivat kolme paikkaa ja sosiaalidemokraatit kuusi paikkaa. Vasemmiston Kati Jetsu sai kolmanneksi eniten ääniä koko maassa, ja  Yhdessää eteenpäin –sosiaalidemokraattisen vaaliliiton Anne-Mari Thomassen oli yksi Pirkanmaan ääniharavista. Onnittelut Tehyn vasemmistolaisille vaalivoittajille. e

Pienistä valonpilkahduksista, kuten Vasemmistoliiton kannatuksen noususta viimeisimmässä mielipidemittauksessa, ei  työväenpuolueiden kannatus ei riemunkiljahduksia nostata. Vasemmistopuolueiden kannatus on viime vaaleissa ollut alhaisimmillaan vuosikymmeniin. Yksi selittävä tekijä on, Valkeakoskeakin ravistellut elinkeinorakenteen muutos ja sitä seurannut työttömyys. Työntekijät ovat syystäkin pettyneitä, vasemmistolaisella politiikalla ei ole riittävästi pystytty pitämään työläisten puolta. Yritykset ovat nyt saaneet mittavat verohelpotukset, nyt on näytön aika.

Yritysten puhe yhteiskuntavastuullisuudesta pitää muuttua sanahelinästä toiminnaksi, työpaikoiksi ja työntekijöiden oikeuksien kunnioittamiseksi.  Yhteiskuntavastuullisuutta ei ole verojen välttely  eikä säästöjen ja kilpailukyvyn hakeminen sopimusjärjestelmää rapauttamalla.

Nuorisotakuusta ei saa livetä

Työttömyys on viime vuoden aikana kasvanut Pirkanmaalla yli 22 %. Pitkäaikaistyöttömien määrä on

Epätyypilliset työsuhteet ovat yhä tyypillisempia.

Epätyypilliset työsuhteet ovat yhä tyypillisempia.

kasvanut viime vuodesta 40 %.  maaliskuussa Pirkanmaalla oli yli 9000 pitkäaikaistyötöntä, heistä yli puolet oli yli 50-vuotiaita. Valkeakoskella työttömyyden nousu on ollut itusen muuta Pirkanmaata hitaampaan. Silti työttömyys on aivan liian monen valkeakoskelaisenkin arkipäivää.

Erityisen huolestuttavaa on nuorten, alle 25-vuotiaiden työttömien suuri määrä, viime vuodesta nuorisotyöttömyys on kasvanut kolmanneksella Pirkanmaalla. Vuoden alussa voimaan astuneesta nuorisotakkuusta on syytä tulla totta, mitkään tekosyyt eivät kelpaa, jos paikkakunnalta löytyy yksikin alle 25-vuotias, jolle ei ole tarjottu työ- koulutus- tai harjoittelupaikkaa kolmen kuukauden kuluessa.

Maaliskuun tilastojen mukaan Valkeakoskella työttömiä oli 1196. Työttömyys koskettaa erityisesti nuoria ja ikääntyviä työntekijöitä, työttömistä oli yli 50-vuotiaita 493 ja alle 25-vuotiaita 168.  Nuorisotakuun rinnalla olisikin syytä miettiä niitä keinoja, joilla parannetaan yli 50-vuotiaiden työllisyyttä. Työurien pidentämiseksi eläkeikää ei tarvitse nostaa, ensisijaista olisi poistaa nuorten ja ikääntyvien työntekijöiden työttömyys.

Puhutteleeko ay-liike työntekijöitä

Vappu on myös oikea hetki kysyä, puhutteleeko ammattiyhdistysliike työntekijöitä. Näyttäytyykö ammattiyhdistysliike työntekijöiden vankkumattomana edunvalvojana.  Jos minulta kysyttäisiin, vastaisin kyllä ja ei. 

Palkkaneuvotteluissa ammattiyhdistysliike on pysynyt pitämään ainakin kohtuullisesti puolensa, vaatimus vähintään kahden ja puolen prosentin palkankorotuksesta on aivan oikeutettu. Työnantajapuolen vaatimalle nollalinjalle ei pidä lähteä. Yritysten juuri saamat roimista veronalennuksista pitäisi joku murunen pudota työntekijöidenkin pussiin.  Perinteisessä ammattiyhdistysliikkeen toiminnassa liitot ja keskusjärjestöt pärjäävätkin mielestäni ihan kohtuullisesti.

Mutta miksi vastasin myös ei kysymykseen puhutteleeko ammattiyhdistysliike työntekijöitä.

Vastaukseni perustuu asemaani pääluottamusmiehenä, jonka edustettavista suurin osa tekee työtä pätkä- ja silpputyöläisinä sekä itse itsensä eri tavoin työllistäen. Vappuna, työväen juhlapäivänä onkin syytä kysyä, onko nykyinen ammattiyhdistysliike pysynyt työn tekemisen muutosten perässä? Vai onko toiminnan lähtökohtana edelleen ajatus tyypillisistä eli kokoaikaisista ja jatkuvista työsuhteista.

Epätyypillisiksi nimitetyt työn tekemisen tavat eivät oikeastaan ole epätyypillisiä. Suomessa työskentelee 700 000 ihmistä jossakin muussa kuin vakituisessa ja kokoaikaisessa työsuhteessa. Pätkä-, silppu-, ja osa-aikatyöt sekä itsensä työllistämisen erilaiset muodot ovat vakiintuneet osaksi suomalaista työelämää.

Ay-aktiivia hävettää

Pätkätyösuhteissa työskentelemisen raadollisuus on arkipäivää sadoille tuhansille työntekijöille. Yksi esimerkki pätkä- ja silpputyöntekijöiden luento-opettajien palkan alennus, kun Tampereen ja Ylöjärven työväenopistot yhdistyivät. Liikkeenluovutuksen yhteydessä käydyissä yhteistoimintaneuvotteluissa määräaikaiset unohdettiin.

Tänä keväänä yli kolmelle kymmenelle luennoitsijalle tuli ilmoitus yli 30 % palkanalennuksesta.  Yksipuolisella ilmoituksella työntekijöitä tai luottamusmiestä kuulematta työnantaja ilmoitti ryhtyvänsä soveltamaan toista palkkataulukkoa, mikä alentaa luentopalkkiota kolmanneksella. Lain mukaan näin voidaan tehdä, vuosien, jopa vuosikymmenien määräaikaiset työsuhteet eivät näytä antavan työntekijälle minkäänlaista turvaa.

Työntekijät on asetettu ota tai jätä –tilanteeseen, työtä saat jos suostut alennukseen. Käytännössä alennus merkitsee, että luento-opettajien palkka kutistuu vähän alle 10 eurosta tunnilta alle seitsemään euroon tunnilta.

Ammattiyhdistysaktiivina ja Tampereen kaupunginvaltuuston varavaltuutettuna minua hävettää.  Miten julkinen työnantaja voi kohdella työntekijöitään näin huonosti. Missä on ammattiyhdistysliikkeen voima ja solidaarisuus.

EU esittää kanneoikeutta ay-liikkeelle

Työn teettämisen tapojen monimuotoistuminen ja sirpaloituminen edellyttää uudenlaista edunvalvontajärjestelmää. Ensisijaista olisi saada ammattiyhdistysliikkeelle kanneoikeus.

Euroopan komissio esitti tämän vuoden huhtikuun lopussa, että liikkuvien työntekijöiden oikeuksia parantamiseksi ammattiliitoilla pitäisi olla kanneoikeus. Esityksen mukaan kanneoikeus koskisi liikkuvia eli kotimaansa ulkopuolella työskenteleviä työntekijöitä. Ammattiliitto voisi työntekijän puolesta ajaa asiaa oikeudessa esimerkiksi alipalkkaukseen tai työsyrjintään liittyvissä rikkomuksissa.  Esitys on hyvä alku, mutta kanneoikeus pitäisi tietenkin koskea kaikkia työntekijöitä.  Ammattiyhdistysliikkeen joukkokanneoikeus antaisi suojaa ennen muuta niin sanotuissa epätyypillisissä työsuhteissa työskenteleville, jotka eivät halua vaarantaa tulevia töitään leimautumalla rettelöitsijöiksi.

Luottamusmieskäytännöt uudistettava

Kanneoikeuden ohella pitäisi luottamusmiesjärjestelmää uudistaa vastamaan sirpaloituneen ja monimuotoistuneen työelämän vaatimuksia. Samalla työpaikalla tehdään työtä usean työnantajan palveluksessa ja kuulutaan useaan keskusjärjestöön ja liittoon.

On mahdollista, että vaikka työntekijöitä saman katon alla työskenteleekin satoja, he eivät muodosta yhtenäisesti järjestäytynyttä joukkoa. Käytännössä tämä merkitsee edunvalvonnan pirstaloitumista ja luottamusmiesten toimintaedellytysten murenemista. Pirstaloitumista voisi estää, jos yksi luottamusmies voisi edustaa eri työnantajien palveluksissa olevia ja eri liittoihin järjestäytyneitä.

Toinen mahdollisuus voisi olla liittokohtaiset alueelliset, päätoimiset luottamusmiehet. Olennaista kuitenkin on, että luottamusmiesten toimintaedellytyksiä ryhdytään parantamaan tässä ja nyt. Toivonkin, ei vaan vaadin, että koko ammattiyhdistysliike Akavasta SAK:n  ottaa muuttuneen työelämän vaatimukset tosissaan ja ryhtyy muutosten edellyttämiin toimiin.  Muutokset edellyttävät uutta tapaa ajatella ja organisoida edunvalvontaa.

Muuttuneet työn teettämisen tavat on otettava huomioon myös tulevissa työmarkkinapöydissä. Pävaus eli pätkätyövaikutusten on saatava osaksi sopimusneuvotteluja. Työelämän muuttuu, ammattiyhdistysliikkeen ja edunvalvonnan on muututtava sen mukana, vain siten voimme taata työntekijöiden oikeudenmukaisen ja yhdenvertaisen kohtelun.

Punaisten muistomerkkeihin vainajien nimet

Vappu merkitsee työväenliikkeen sidosta historiaan. Vuoden 1918 sisällissodan uhreja muistetaan kunniakäynnein, seppelein ja puhein. Sisällissota on Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma. Vaikka me nyt, lähes sata vuotta myöhemmin pystymme katsomaan sotaa ja siihen johtaneita tapahtumia hieman etäämmältä ja hieman analyyttisemmin, näyttäytyy historia edelleen voittajien historiana.

Vaikka vuoden kahdeksantoista tapahtumia on soviteltu jo monin tavoin, niin edelleen punaisten hautamuistomerkit ovat nimettömiä. Suomen sotasurmat –projektin selvityksen mukaan Sääksmäellä vuonna 1918 mestattiin,  kaatui taistelussa tai kuoli vankileirillä 88 naista ja miestä sekä yksi lapsi. Vuosi 2018 voisi olla seuraavan sovinnon ja ymmärryksen askeleen aika.  Olisiko nyt jo aika antaa vähän enemmän tilaa hävinneille, nähdä nimettömät kapinalliset miehinä, naisina ja lapsina, joilla on oikeus saada hautakiveensä nimi.

Ehdotankin, että punaisten hautamuistomerkkeihin Valkeakoskella, Tampereen Kalevankankaalla ja muuallakin Suomessa lisätään niiden kaikkien paikkakunnalla vuoden 1918 sodassa tai vankileirillä kuolleiden punaisten nimet. 

Nimien julkistamispäivä voisi hyvin olla 2018, jolloin tulee kuluneeksi sata vuotta sisällissodasta. Historialle emme enää voi mitään, tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta nimet hautakivessa antaisi  punaisten puolella taistelleille  heille kuuluvan ihmisarvon. Jokainen heistä on ollut elävä ihminen, yksilö, isä, äiti, tytär, poika, sisko tai veli. Antamalla nimen sisällissodan joukkohautaan haudatuille, nostamme heidän historian tuntemattomuudesta ja annamme.

Tavoitteet paremmasta, oikeudenmukaisemmasta maailmasta on se side, joka yhdistää meidät työväenliikkeen historian naisiin ja miehiin, ja antaa meille enemmän rohkeutta.

Rohkeutta tehdä mahdottomasta mahdollista

Rohkeutta tarvitaan edelleenkin puolustamaan jokaisen ihmisen oikeutta hyvinvointiin ja elämään. Ihonväri, äidinkieli tai synnyinmaa ei saa olla syy asettaa ihmistä eriarvoiseen asemaan.  Maahanmuuttajavastaiseen vihanlietsonnan vastustaminen on meidän jokaisen vasemmistolaisen asia, toveria, ihmistä ei jätetä yksin.  Vihapuheella ei ole sijaa paremman maailman tavoittelussa.

Paremman maailman tavoittelu merkisee mahdottoman tekemistä mahdolliseksi. Perustulo on tämän päivän mahdollisuus, jota pitää tavoitella.

Perustulo takaisi kaikille suomalaisille perustoimeentulon ilman kyykyttämistä ja luukulta luukulle juoksemista. Vasemmistoliiton perustulomalli on realistinen keino vähentää eriarvoisuutta ja parantaa työttömien, pätkä- ja silpputyöntekijöiden ja opiskelijoiden asemaa. Perustulossa jokainen Suomessa pysyvästi asuva täysi-ikäinen, ei-eläkeläinen saa 620 euroa kuukaudessa. Kuukausittaista perustuloa täydennetään 130 euron lisäturvalla ja sitä täydentävät ansiosidonnaiset etuudet, asumistuki ja toimeentulotuki. Takuueläke olisi 750 euroa ja asteittain edettäisiin niin, että perusturvataso nousisi 750 euroon kuukaudessa.  Perustulo malli tasaa tuloeroja ja vähentää köyhyyttä.

Valta osa palkansaajista hyötyisi perustulosta, keskituloisten käteen jäävät tulot pysyisivät ennallaan ja suurituloisten verotus kasvaisi. Suomalaisella yhteiskunnalla on varaa perustuloon, kyse on poliittisesta tahdosta kaventaa tuloeroja ja köyhyyttä sekä taata jokaiselle kansalaiselle perusturva. Perustulon eteenpäin vieminen on tämän päivän vasemmistolaista, tulevaisuuteen katsovaa rohkeutta. Uskallammeko olla riittävän rohkeita, minä en usko vaan tiedän, että uskallamme.

Hyvää, rohkeaa ja tulevaisuuteen katsovaa vappua kaikille

 

Päivitetty 1.5.2013