Me olemme yliopisto

Hyvät yliopistolaiset, hyvät työtoverit

Tampereen yliopisto yhdeksänkymmenvuotiseen matkassa on kulkenut kymmeniä tuhansia ihmisiä, opiskelijoita ja työntekijöitä. Yliopisto ei olisi yliopisto ilman ihmisiään. Yliopistouudistuksen aikainen iskulause Me olemme yliopisto tiivistää hyvin sen, missä yliopiston ydin on. Se ei ole rakennuksissa, joiden kätköissä työtä ja tiedettä tehdään. Se ei ole hallinnon päätöksissä eikä selvityksissä. Sitä ei löydy laboratorioiden eikä kirjastojen hyllyistä. Se ei kurkista arkistojen kätköistä. Yliopiston ydin on siellä, missä yliopistolaiset ovat. Mitään tässä yliopistossa ei tapahdu ilman yliopistolaisia. Yliopisto ei ole sen enempää eikä vähempää kuin mitä me olemme.

Henkilöstökertomus kertoo, että yliopistolaiset tekivät vuonna 2014 työtä 2 000 henkilöstötyövuotta ja yliopistossa oli työssä 2148 kuukausipalkkaista henkilöä. Yliopiston tilinpäätös puolestaan kertoo, että yliopisto tuotti voittoa 6 miljoonaa euroa. Jos tuon voiton jakaa henkilölukumäärällä se tarkoittaa, että jokainen yliopistolainen teki yliopiston kassaan kolme tuhatta euroa. Joissakin yliopistoissa henkilökuntaa on palkittu hyvästä tuloksesta ihan rahalla. Raha on ihan hyvä asia, mutta muitakin palkitsemiskeinoja voisi toki käyttää. Useimmille yliopistolaisille luottamus tulevaisuuteen, toivo paremmasta olisi aika hyvä palkinto.

Tosin voi olla, että yliopistolaiset usko lupauksiin on inasen horjunut. Viisi vuotta sitten, yliopistouudistuksen yhteydessä annetut lupaukset, määräaikaisten työsuhteiden vähenemisestä ja yliopistolaisten epävarmuuden vähenemisestä eivät ole toteutuneet. Yhä edelleen enemmistö yliopistolaisista sinnittelee työpätkästä toiseen. Uuden pestin odotuttaminen on myös hallitsemisen välinen, se sulkee suita tehokkaasti. Pääluottamusmiehenä joudun liian usein tilanteeseen, jossa lain tai sopimuksen rikkomisia ei nosteta esiin. Hankalaksi työntekijäksi ani harva haluaa leimautua, sillä se saattaisi haitata seuraavaan työsopimuksen saamista.

Yhdeksänkymmenvuotias yliopisto kurkottaa tulevaisuuteen. Se on hyvä. Toivoa pitää olla. Mietitään, häviääkö tässä muutosinnossa koko yliopisto. Korkeakoulujen yhdistämishankkeen etenemisen tapa nostaa esiin kuitenkin kysymyksen yliopiston olemuksesta. Miten yliopisto on tässä prosessissa ymmärretty? Onko Tampere kolme nähty hallintokaavioina ja ketterinä talousyksiköinä, jotka toimivat ilman ihmisiä? Onko siis yliopiston ydin, yliopistolaiset unohdettu? Siltä ainakin näyttää, sillä suunnitelmat kolmen korkeakoulun yhdistämisestä ovat nostattaneet henkilöstön huolta. Seitsemän henkilöstöjärjestöä on esittänyt huolensa siitä, ettei yhteisön ääni kuulu Tampere 3 -prosessissa riittävästi. Henkilöstöjärjestöjen kannanotossa vaaditaan, että professori- ja opettajakunnan, tutkijoiden, muun henkilöstön sekä opiskelijoiden täytyy voida aidosti osallistua keskusteluun yhteistyön tiivistämisestä, joka saattaa johtaa uuden korkeakoulun muodostamiseen. Yhteistyön tulee sisällöltään ja rakenteeltaan palvelee koko korkeakouluyhteisöä. Jotta yhteisön ääni saadaan kuuluviin, on nimettävä opiskelija- ja henkilöstöjärjestöjen edustajat tärkeimpiin valmisteluryhmiin. Jos hanke etenee toukokuun jälkeen, valmistelulla tulee olla ohjausryhmä, johon henkilöstö- ja opiskelijajärjestöt nimeävät edustajansa.

Kun tamperelaisten korkeakoulujen hankkeen jatkosta päätetään toukokuussa, on syytä kuunnella henkilökunnan näkemyksiä. Yliopistolaiset ovat hyvin sitoutuneita yliopistoonsa. Me olemme yliopisto, ilman meitä yliopistoa ei ole. Sen 90-vuotias Tampereen yliopistokin muistaa.

Onnittelut 90-vuotiaalle Tampereen yliopistolle, meille. Hyvää kevättä ja vappua.

Puhe on pidetty Tampereen yliopiston henkilöstöjuhlassa, yliopiston 90-vuotisjuhlissa.

Puheessa on pieni lapsus, myös Tampereen yliopiston ylioppilaskunta oli mukana kannanotossa, joka on kokonaisuudessaan luettavissa Tatten verkkosivulla.

 

 

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *