Vainajien nimet punaisten muistomerkkeihin,

1.5.2013     Punaisten muistomerkki Kalevankangas

 

Hyvät toverit

 Täällä lepää tuhansia toiveita paremmasta maailmasta ja oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta. Nuo rohkeat naiset ja miehet tavoittelivat utooppiseksi väitettyä demokratiaa ja hyvinvointia, josta, ainakin osin, on tullut totta.

 

Monet tamperelaiset aloittivat vappunsa kunniakäynnillä punaisten muistomerkillä.

Monet tamperelaiset aloittivat vappunsa kunniakäynnillä punaisten muistomerkillä.

Vuoden 1918 sisällissota on Suomen historian ristiriitaisin tapahtuma. Vaikka me nyt, lähes sata vuotta myöhemmin pystymme katsomaan sotaa ja siihen johtaneita tapahtumia hieman etäämmältä ja hieman analyyttisemmin, näyttäytyy historia edelleen voittajien historiana. Vasta vuosikymmenien kiistelyn, toisen maailman sodan aikana jälkeen pystytettiin tämä muistomerkki. Sitä, ketä tähän on haudattu, ei kerrota vieläkään. Olisikohan nyt jo aika antaa näillekin vainajille nimet?

Tänne on arvioitu haudatun ainakin 2700 teloitettua, taistelussa kaatunutta ja vankileirillä kuollutta. Vaikka kaikkien nimiä ei koskaan saadakaan tietää, niin useimpien nimet ovat tiedossa. Suomen sotasurmat  –projektissa on selvitettys sotaoloissa 1914 -1922 surmansa saaneita. Nimitiedosto käsittää 39 550 surmansa saanutta, joista noin 93 % menehtyi vuoden 1918 sodan sotatoimien ja jälkitapahtumien yhteydessä. Tiedostossa on Tampereella 1918 kuolleita 2546. Heistä suurin osa on haudattu tänne Kalevankankaalle.

Kotitaloni Aaltosen vanhan kenkötehtaan seinään olisi hyvä saada laatta, jossa kerrottaisiin talon vintillä olleen punaisten vankila,

Kotitaloni Aaltosen vanhan kenkötehtaan seinään olisi hyvä saada laatta, jossa kerrottaisiin talon vintillä olleen punaisten vankila,

Vuoden kahdeksantoista tapahtumia on soviteltu jo monin tavoin. Vuosi 2018 voisi olla seuraavan

sovinnon ja ymmärryksen askeleen aika.  Olisiko nyt jo aika antaa vähän enemmän tilaa hävinneille, nähdä nimettömät kapinalliset miehinä, naisina ja lapsina, joilla on oikeus saada hautakiveensä nimi.

Ehdotan, että Tampereen Kalevankankaan punaisten hautamuistomerkkiä laajennetaan niin, että kaikkien niiden nimet, jotka on tänne haudattu, saadaan näkyviin.  Nimien julkistamispäivä voisi hyvin olla 2018, jolloin tulee kuluneeksi sata vuotta sisällissodasta.

 

Vanha tavara-asema tulee säilyttää merkkinä punaisten historiasta

Hävinneiden historia ei näy suomalaisessa arjessa. Suomessa ei ole yhtään tietä eikä katua nimetty niin, että se viittaisi hävinneiden historiaan. Punaorvon ja Punavangin tiet odottavat vielä nimeämistään.

Vuoden 1918 sodan muistot eivät muutenkaan näy Tampereen katukuvassa. Asun Aaltosen vanhassa kenkätehtaassa, jonka vintti toimi, kuten Aleksanterin koulukin vankilana, kummankaan seinässä ei ole laattaa, joka kertoisi tapahtumista. Historiallista arvoa ei myöskään nähdä vanhalla tavara-asemalla, jonka seinustalla punaisia ammuttiin. Näyttää siltä, että suora autotie on Nyky-Tampereelle historiaa tärkeämpi. Vanhan tavara-asema purkamisen sijaan, aseman seinälle voisi jopa laittaa laatan, jossa kerrottaisiin ammutuiden nimet.

Oma kokemukseni vuoden 1918 tapahtumiin on ohut. Syvin kosketus tapahtumiin on tullut isoäitini, mamman kautta. Sota vei häneltä ensin isän, joka kaatui Lahden taistelussa. Sittemmin sodan seuraukset veivät myös äidin. Vuosi 1918 seurasi mammaa koko hänen elämänsä ja mitä vanhemmaksi mamma tuli sitä useammin sota oli hänen mielessään. Sotaa ei mamma eikä moni hänen kaltaisensa koskaan unohtanut. Muistan varsin elävästi, miten tärkeänä hän piti Lahden muistomerkin pystyttämistä. Isäkin sai hautapaikan, vaikkakin ilman nimeä.

Rohkeutta tarvitaan aina

Sukupolvien myötä ohenevat muistot ja tunteet haalistuvat. Vaikka en voikaan tarkalleen tietää, mitä punakaarteihin liittyneiden naisen ja miesten mielissä liikkui, olen silti varma, että ahdingon ja suuttumuksen ohella mukana oli vahva toivo paremmasta tulevaisuudesta. Nuo tavoitteet paremmasta, oikeudenmukaisemmasta maailmasta on se side, joka yhdistää meidät tännekin haudattuihin naisiin ja miehiin ja antaa meille enemmän rohkeutta tavoitella utopiaksi väitettyä.

Rohkeus ei kuulu historiaan, sitä tarvitaan tänään, täällä ja nyt. Sitä tarvitaan hävinneiden historian tunnustamisessa, kuten vanhan tavara-aseman purkamisen estämiseksi. Ja niin kuin ennenkin, poliittista rohkeutta tarvitaan ennen muuta tulevaisuuden vuoksi, paremman, oikeudenmukaisemman, yhdenvertaisemman maailman saavuttamiseksi.  Rohkeutta tarvitaan edelleenkin puolustamaan jokaisen ihmisen oikeutta hyvinvointiin ja elämään. Ihonväri, äidinkieli tai synnyinmaa ei saa olla syy asettaa ihmistä eriarvoiseen asemaan.  Maahanmuuttajavastaiseen vihanlietsonnan vastustaminen on meidän jokaisen vasemmistolaisen asia, toveria, ihmistä ei jätetä yksin.  Vihapuheella ei ole sijaa paremman maailman tavoittelussa.

Perustulo on tämäpäivän mahdollinen utopia

Paremman maailman tavoittelu tarkoittaa mahdottoman tekemistä mahdolliseksi. Perustulo on tämän päivän mahdollisuus, jota pitää tavoitella. Perustulo takaisi kaikille suomalaisille perustoimeentulon ilman kyykyttämistä ja luukulta luukulle juoksemista. Vasemmistoliiton perustulomalli on realistinen keino vähentää eriarvoisuutta ja parantaa työttömien, pätkä- ja silpputyöntekijöiden ja opiskelijoiden asemaa. Perustulossa jokainen Suomessa pysyvästi asuva täysi-ikäinen, ei-eläkeläinen saa 620 euroa kuukaudessa. Kuukausittaista perustuloa täydennetään 130 euron lisäturvalla ja sitä täydentävät ansiosidonnaiset etuudet, asumistuki ja toimeentulotuki, Takuueläke olisi 750 euroa ja asteittain edettäisiin niin, että perusturvataso nousisi 750 euroon kuukaudessa.  Perustulo malli tasaa tuloeroja ja  vähentää koyhyyttä. Valta osa palkansaajista hyötyisi perustulosta, keskituloisten  käteen jäävät tulot pysyisivät ennallaan ja suurituloisten verotus kasvaisi. Suomalaisella yhteiskunnalla on varaa perustuloon, kyse on poliittisesta tahdosta kaventaa tuloeroja ja köyhyyttä sekä taata jokaiselle kansalaiselle perusturva. Perustulon eteenpäin vieminen on tämän päivän vasemmistolaista, tulevaisuuteen katsovaa rohkeutta.

Uskallammeko olla riittävän rohkeita täällä, tänään ja nyt, minä en usko vaan tiedän, että uskallamme. Historialle emme enää voi mitään, tehtyä ei saa tekemättömäksi, mutta nimet hautakivessä antaisivat  punaisten puolella taistelleille  heille kuuluvan ihmisarvon. Jokainen heistä on ollut elävä ihminen, yksilö, isä, äiti, tytär, poika, sisko tai veli. Antamalla nimen sisällissodan joukkohautaan haudatuille, nostamme heidän historian tuntemattomuudesta ja annamme heille sen ihmisarvon, jonka puolesta he taistelivat.  Tuon tunnustamisen aika on nyt.

 Hyvää, rohkeaa ja tulevaisuuteen katsovaa vappua kaikille

Päivitetty 1.5.2013