All posts by sinikka

Vaikenemisen aika on ohi, olemme kaikki vastuussa fasismin noususta

Hyvät ihmiset

Olen iloinen, että meitä on täällä näin monta sanomassa, ettemme tahdo natseja kaupunkimme kaduille. Olen ollut pitkään sitä mieltä, että äärioikeistolle eikä fasisteille pidä antaa näkyvyyttä kommentoimalla heidän toimiaan. Olen ajatellut, että pieni marginaalinen joukko kuivukoon itsestään. Valitettavasti en enää voi olla samaa mieltä: äärioikeiston toiminta ja hyökkäykset ihmisoikeuksia ja eri mieltä olevia ihmisiä vastaan eivät valitettavasti ole mitään pikkupuuhastelua vaan toimintaa, joka vaarantaa yhä useamman ihmisen turvallisuuden.

Nyt on aika myös meidän niin sanottujen tavallisten ihmisten huomata mitä ympärillämme tapahtuu ja avata silmät. Nyt on aika sanoa, tämä ei käy, rasismin ja fasismin leviämiselle on tehtävä loppu. Se on viranomaisten, oikeuslaitoksen ja poliisin tehtävä. Meidän tehtävämme on vaatia, että viranomaiset tekevät työnsä, estävät rasistien ja fasistien ihmisoikeuksien ja lakien vastaisen toiminnan.

Iloni on kuitenkin vain pintaa. Olen hyvin ymmälläni siitä, mitä Suomessa ja maailmassa tapahtuu. On kysyttävä, mitä yhteiskunnassamme on tapahtunut, kun niin moni ihminen on kasvanut vinoon. Syrjäytyminen selittää vain osan rasismin ja fasismin kannatuksesta. Mietin, mikä saa koulutetun, hyvintoimeentulevan ihmisen ajattelemaan, etteivät ihmisoikeudet kuulu jokaiselle ihmiselle. Missä kohtaa kasvatus ja koulutus on mennyt vikaan?

Aikuistun 1980-luvun rauhan- ja solidaarisuusliikkeen tahtiin. Tuolloin, tuhansien ihmisten rauhankulkueiden aikaan puhuttiin koulujen rauhankasvatuksesta. Järjestimme jopa rauhanleirejä lapsille. Ajattelimme tuolloin ihan tosissamme, että sotien ja väkivallan vastaisuuteen pitää kasvaa lapsesta pitäen. Kyky asettua toisen ihmisen asemaan, kyky tuntea itsensä osaksi maailman kaikkien ihmisten joukkoa ei synny itsestään. Meidän on opittava, kasvettava koko maailman huomioon ottavaan vastuuseen. Itseksemme emme opi tietämään, että meidän hyvinvointimme ei ole vain meidän omaa ansiotamme vaan koko maailman ansiota. Meidän hyvinvointimme juuret ovat koko maailman rikkauksissa emmekä me voi sivuuttaa vastuutamme koko maailmasta.

Tämän kaiken minä opin nuoruuteni rauhan- ja solidaarisuusliikkeissä. Tätä oppimista halusimme ja vaadimme myös koululaitokseen. Tuolloin siitä puhuttiin rauhankasvatuksena, nykyisin se varmaankin on osa kansainvälisyyskasvatusta ja ihmisoikeuksien oppimista. Mutta onko sitä ollut riittävästi viime vuosikymmeninä?  

En väitä, että päiväkodit ja koulut olisivat yksin vastuussa lasten ja nuorten kasvatuksesta. Mutta mietin silti, olisiko jälleen aika miettiä, mitä varhaiskasvatuksessa ja koulussa opetetaan ihmisoikeuksista ja kansainvälisestä vastuusta, solidaarisuudesta ja rauhantyöstäkin. Uudessa opetussuunnitelmassa sanotaan muun muassa näin:

“Oppilaita ohjataan näkemään kulttuurinen moninaisuus lähtökohtaisesti myönteisenä voimavarana. Samalla heitä ohjataan tunnistamaan, miten kulttuurit, uskonnot ja katsomukset vaikuttavat yhteiskunnassa ja arjessa, miten media muokkaa kulttuuria sekä pohtimaan myös, millaisia asioita ei voida ihmisoikeuksien vastaisena hyväksyä.”

Siitä, miten hyvin nuo tavoitteet lasten ja nuorten kasvatuksesta toteutuvat, kannamme me aikuiset ja erityisesti me poliitikot vastuun. Meidän tehtävämme on varmistaa, että opetussuunnitelmiin kirjatut hyvät tavoitteet voidaan toteuttaa kouluissa. Päiväkotien ja koulujen jokapäiväisessä kasvatustyössä ei tarvita korulauseita vaan voimavaroja ohjata lapsia ja nuoria välittämiseen, toisten huomioon ottamiseen, suvaitsevaisuuteen ja erilaisuuden ymmärtämiseen.

Vastuumme aikúisina, poliitikkoina, kansalaisina ja ihmisinä on toki lasten ja nuorten kasvatuksesta huolehtimisesta laajempi. Me jokainen olemme vastuussa siitä, että fasismista ja rasismista on tullut  salonkikelpoista. Minä ja sinä olemme vastuussa keskusteluilmapiirin muutoksesta, jossa ihmisoikeuksia halventavasta puheesta on tullut vain yksi mielipide muiden mielipiteiden joukossa. Vaikenemalla olemme antaneet tilaa vihapuheelle. Pahimmillaan olemme tukeneet väärää puhetta sananvapaudesta, jossa väitetään kaikenlaisen puheen kuuluvan sananvapauteen. Niin ei kuitenkaan ole. Sananvapaus ei  oikeuta puhetta, joka halventaa ihmisoikeuksia ja kaventaa toisten ihmisten oikeuksia. Sananvapautta ei ole ilman vastuuta.

Hyvät ihmiset, vaikenemisen ja puuttumattomuuden aika on ohi. Meillä ei ole enää mahdollisuutta vain seurata sivusta, kun ihmisoikeuksien polkijat valtaavat julkista tilaa. Meillä jokaisella on vastuu fasismin ja rasismin pysäyttämisestä. Tehdään se yhdessä nyt. Kiitos kun tulitte, meidän on hyvä jatkaa tästä eteenpäin.

Puhe  on pidetty Koko Tampere vihaa natseja mielenilmauksessa Tampereen Keskustorilla 21.10.2017. Kuva on Keskustorin mielenilmauksesta, jonne osallistui arviolta 800 ihmistä.

 

Kotilinnasäätiön armahduspäätös ei ollut yksimielinen

Tampereen kaupunginhallituksen päätös jättää perimättä Kotilinnasäätiöltä 1,8 miljoonan euron sopimussakko ei ollut yksimielinen. Esitin kaupunginhallituksen kokouksessa (14.8.2017), että  maanvuokrasopimuksen ehtojenmukainen sanktio pitää periä Kotilinnasäätiöltä täysimääräisesti. Vihreiden Jaakko Mustakallio ja Olga Haapa-aho kannattivat esitystä. Lopullisessa äänestyksessä, jossa vastakkain oli kaksi eri ehtojen mukaisesta sanktiosta luopumista esittävää vaihtoehtoa, äänestin tyhjää.

Näin jälkeenpäin harmittelen, että en jättänyt kokouksen päätökseen eriävää mielipidettä, kuten olisi pitänyt. Sanktiosta luopumisessa ei ole kysymys vain rahasta. Rakentamattoman tontin vuokraoikeuden siirtäminen toiselle tarkoittaa käytännössä Tampereen maapoliittisten linjausten määräyksen kiertämistä. Kaupunginvaltuuston hyväksymien maapoliittisten linjausten mukaan rivi- ja kerrostalotontin vuokralaiset valitaan avoimessa tonttihaussa. Luopuessaan sanktiosta kaupunki myös luopui oikeudestaan ohjata maankäyttöä valitsemalla paras rakennusyhtiö rakentajaksi kaupungin omistamalle maalle.

 Kirjoitus on julkaistu myös Aamulehden yleisönosastossa verkossa 5.10.2017  ja painetussa lehdessä 6.10.2017.

Tilakeskuksen yhtiöittämistarve arvioitava perusteellisesti

SINIKKA TORKKOLA   
Tampereen Tilakeskuksen yhtiöittäminen on aloitettu hätäisesti. Yhtiöittämisestä ei ole käyty keskustelua valtuustoryhmien välillä. Yhtiöittämistä on valmisteltu viime valtuustokaudella hyvin suppeassa piirissä, kaupunginhallituksen liiketoimintajaostossa. Esitys yhtiöittämisestä tuotiin juuri työnsä aloittaneeseen konsernijaostoon ilman pohjustavaa keskustelua. Tilakeskuksen uusi johtokunta ei ole myöskään asiaa käsitellyt. Näyttää siltä, että päätöstä runnotaan pikavauhtia läpi niin, etteivät valtuutetut pääse punnitsemaan yhtiöittämisen etuja ja haittoja.

Päätös Tilakeskuksen yhtiöittämisestä on peruuttamaton. Se on lajissaan merkittävä siksi, että sen perusteella arvioidaan myös muiden kaupungin liikelaitosten yhtiöittämistarvetta. Näin merkittävästä päätöksestä pitäisi keskustella laajasti jo ennen kuin sen valmistelu aloitetaan. Ihmettelenkin, miksi asiaa ei ole otettu esille valtuutettujen perehdytyksissä tai strategiaseminaareissa.

Yhtiöittämistarvetta on perusteltu toiminnan sujuvuuden parantamisella ja kustannustehokkuudella. Selvitykset eivät kuitenkaan osoita, että yhtiömuotoinen toiminta olisi ainoa ja varma keino tehdä toiminnasta taloudellisempaa ja nykyistä paremmin tarpeisiin vastaavaa. Sen sijaan selvitykset osoittavat yhtiöittämisen heikentävän päätöksenteon avoimuutta ja demokratiaa. Yhtiöittäminen vähentää merkittävästi niin kansalaisten kuin  valtuutettujenkin mahdollisuuksia vaikuttaa verovaroilla maksettujen palveluiden tuottamiseen.

Jos yhtiöittämisellä on niin kiire kuin sanotaan, niin miksi yhtiöittämisen käsittelyä ei ole aloitettu jo viime valtuustokauden lopussa? Yhtiöittämisen eduista ja haitoista olisi voinut mainiosti keskustella kuntavaalien yhteydessä. Vai lykättiinkö asia tarkoituksellisesti yli vaalien, tuoreiden, poliittiseen taktikointiin perehtymättömien valtuutettujen päätettäväksi. Miksi keskustelua kaupunkilaisten kanssa haluttiin välttää? Oliko aihe liian tulenarka?


Kirjoitus on julkaistu myös  Aamulehden yleisönosastossa 27.8.2017 sekä Vasen Kaistan kolumnina 27.8.2017.https://vasenkaista.fi/2017/08/tilakeskuksen-yhtioittamistarve-arvioitava-perusteellisesti/

Työllisyyttä, tasa-arvoa ja veronkorotuksen tarpeen arviointia

Tänään Tampereen kaupunginvaltuusto päätti pormestariohjelmasta. Pormestariohjelmasta riitti puhetta lähes kolme tuntia.  Ohjelmassa ovat mukana kaikki valuustoryhmät ja valtuutetut yhtä lukuunottamatta.  Se näkyi puheissa. Samasta ohjelmasta tehtiin useita tulkintoja.

Omassa puheenvuorossani puutuin työllisyyteen, veronkorotustarpeeseen, tasa-arvoon ja Eteläpuiston kaavaan. Tässä puheenvuoroni valtuustossa:

– Työllistäminen on pormestariohjelman veturi. Polttoainettakin veturille annetaan,  kymmenen miljoonaa vuodessa. Savupiiippujen ja isojen työpaikkojen Tampere ei enää palaa, ei ainakaan meidän aikanamme. Pormestariohjelmassa mainitaan työn sisällön muutos ja uudenlaiset työpaikat. Myös mikroyritysten ja itsensätyöllistäjien toimintaedellytyksiä luvataan parantaa. Se on hyvä lupaus, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Miten itsensätyöllistäjien toimintaedellytyksiä voidaan käytännössä vahvistaa.

– Voisiko kaupunki tarjota omakustannushintaan itsensätyöllistäjille työhuoneita. Kaupungin toimistohotelli, löytyisikö sille sopiva paikka. 

– Mutta itsensätyöllistäjät eivät tee työtä vain toimistoissa. Heidän joukossaan on paljon taiteilijoita, jotka tarvitsevat enemmän tilaa kuin vain kirjoituspöydän. Onkiniemen tiloja korvaavat tilat olisikin syytä hankkia pikaisesti. Työtilojen varmistaminen on sekin tapaa työllistää, tai paremmin mahdollistaa työllistyminen,

– Pormestariohjelma nostaa esiin myös huolen. Entä jos työllisyys ei kasva eivätkä verotulot. Niin miten käy palvelupausten. Jos kovat ajat jatkuvat, myös pormestariohjelman puitteissa pitää pystyä tekemään kovia päätöksiä ja varmistaa kaupungin palveluiden toimivuus. Jos sote- ja maakuntauudistus siirtyy, niin silloin on syytä arvioida myös verokorotustarvetta ja sen ajankohtaan.

– Minna Minkkinen nosti esiin tasa-arvo ja yhdenvertaisuuden. Pormestariohjelma on tältä osin jäänyt ohueksi, olisi pitänyt olla tarkempi. Toisin kuin muissa monissa kaupungeissa Tampereella ei ole toimielintä, jonka tehtävänä olisi edistää tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden toteutumista kaupungissa.  Kun tekee sanalla tasa-arvo  kaupungin verkkosivuilla, niin tulos on nolla. Näyttää siis siltä, että tasa-arvotyölle olisi tarvetta. Olisikin hyvä, jos Tampereelle perustettaisiin tasa-arvo- ja yhdenvertaisuus työryhmä.

– Neljänneksi ja lopuksi huomio Pormestariohjelman Eteläpuisto-kirjauksesta. Tulkitsen sen tarkoittavan, ettei Eteläpuiston alueen vanhaa puistoa tuhota vaan se säilyy.  

Toinen kokous kaupunginvaltuutettuna kysyi myös sitkeyttä, sillä luottamushenkilöiden valinnoista osa suoritettiin suljettuna lippuäänestyksenä.

Kuva on otettu valtuuston kokoustauolla Tampereen kaupungintalon kuudennen kerroksen parvekkeelta.