All posts by sinikka

Eduskunta ei kutsu nyt

Ensi kevään eduskuntavaalit ovat tulleet viime viikkoina useasti puheeksi. Minulta on kysytty, olenko ehdolla ja vastaukseni on, että en ole. Vasemmistoliitolla ei ole pulaa hyvistä ehdokkaista Pirkanmaalla niin kuin ei muuallakaan Suomessa. Vasemmistoliitolla menee hyvin ja tulevissa eduskuntavaaleissa onkin odotettavissa vasemmistoliitolle vaalivoitto niin Pirkanmaalla kuin koko maassakin.

Syyt olla pyrkimättä kansanedustajaksi ovat henkilökohtaisia. Olen mukana Suomen Akatemian rahoittamassa projektissa Tietämättömyyden tilassa, negatiivinen asiantuntijuus ja tietoyhteiskunnan rapautuminen 2020-luvun vaihteen Suomessa. Tutkimustyön lisäksi minua työllistää Tampereen yliopiston pääluoton työt. Jo käynnistyneet yhteistoimintaneuvottelut Tampereen yliopiston, Tampereen teknillisen yliopiston ja Tampereen ammattikorkeakoulun yhdistymisestä uudeksi Tampereen yliopistoksi vaatiivat paljon luoton työtä niin tänä syksynä kuin ensi keväänäkin. Neuvotteluissa sovitaan lukuisista käytännön asioista ja menettelytavoista, joilla yhtenäistetään Tampereen yliopiston ja Tampereen teknillisen yliopiston käytäntöjä.

Suurin syy olla pyrkimättä eduskuntaan on siis ajan rajallisuus. Tahdon hoitaa nykyiset luottamustehtäväni mahdollisimman hyvin. Pidän tehtävistäni  kaupunginvaltuustossa, kaupunginhallituksen konsernijaostossa ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin hallituksessa ja tahdon varata aikaa tehtävien hoitamiseen.  Lisäksi rakkain harrastukseni Vasen Kaista -verkkolehti vie oman aikansa.

Vaikka en ole ensi kevään eduskuntavaaleissa ehdolla, en ole lähtemässä politiikasta yhtään minnekään. Muitakin vaaleja tulee.

Eduskuntatalon remontin 2015 kuvasi Hanne Salonen eduskunnan kuva-arkistoon.

Joukkukoliikenteen tiedotuspuutteet kertovat muistakin viestintäongelmista

Kysyin syyskuussaTampereen kaupunginvaltuustossa, miten Tampereen joukkoliikenne korvaa asiakkaalle kortinlukulaitteen toimintahäiriöiden aiheuttamien yliveloituksen. Valtuustoaloite sai alkunsa yksittäisen kaupunkilaisen yhteydenotosta. Aiheesta uutisoi myös Yle elokuun lopussa.

Vastaus kyselyyni on selventävä ja kyseinen ongelma on poistunut. Silti hämmästelen edelleen joukkoliikenteen tiedotuskäytäntöjä. Vaikuttaa siltä, ettei tiedottamisessa oteta huomioon palveluiden käyttäjien näkökulmaa ja tiedon tarvetta. Joukkoliikenteeltä saamani tiedon mukaan ongelmasta ei tiedotettu, koska tiedottamisen ajateltiin herättävän turhaa huolta. Lisäksi sain vastauksen, että joukkoliikenteessä arvioitiin, ettei tiedotusta tarvita, koska Yle oli jo asiasta kertonut.

Ilmiö ei ole minulle viestinnän tutkijana outo. Niin julkisten kuin muiden organisaatioiden keskeinen ongelma on asiakasnäkökulman puuttuminen. Palveluiden käyttäjien, kaupunkilaisten näkökulma puuttuminen näyttäisi selittävän Tampereen kaupunginkin viestinnän puutteita. Olen valtuutettuna yrittänyt puuttua ongelmaan tekemällä valtuustoaloitteita ja -kyselyitä aiheista:

  • Aloite elokuussa 2018 Ikäihmisten palveluista tiedottamisen lähtökohdaksi asiakkaiden tiedontarve
  • Aloite toukokuussa 2015 Asumisen opas selkosuomeksi kehitysvammaisille nuorille
  • Kysely tammikuussa 2017 Tampereen kaupungin asukkaiden yhdenvertaiset mahdollisuudet saada tietoa liikuntaryhmien toiminnasta

Näenkin joukkoliikenteen maksupäätteen virhetoiminnoista syntyneen keskustelun oireena laajemmasta viestintäkulttuurin muutoksen tarpeesta. Olisiko nyt aika ryhtyä toimiin kaupungin viestintäkulttuurin muuttamiseksi kansalaisten tarpeita paremmin vastaaviksi.

Valtuustokysely  17.9.2018 Valtuustokysely koskien kortinlukulaitteiden toimintahäiriöiden aiheuttamien yliveloitusten korvaamista joukkoliikenteessä.

Valtuustokysely ja siihen annettu vastaus kaupungin sivuilla.

 

Viiden tähden kaaosta

Tampereen kaupunginhallitus päätti eilen kaupungin keskustan tulevaisuudesta. Viiden tähden keskusta -kehittämissuunnitelma hyväksyttiin lähes esitetyssä muodossa. Kokouksen aikana esittelyteksti muuttui niin, että raitiotien mahdolliseen jatkosuunnitteluun lisättiin maininta erillisestä päättämisestä. Lisäys oli outo, sillä kokouksessa ei päätetty suunnitelmassa esitettyjen hankkeiden toteuttamisesta vaan linjattiin suunnittelua.

Esittelytekstin muuttaminen kesken kokouksen ei ole tavatonta, mutta se, että isossa kokonaisuudessa tartutaan yhteen yksityiskohtaan, on vähintäänkin outoa. Keskustan kehittämissuunnitelmassa on lukuisia muitakin kohtia, kuten Amurintunneli, joihin olisi ollut syytä lisätä maininta erikseen päättämisestä.

Sen verran suivaannuin keskustan kehittämissuunnitelman liitteen esittelytekstin raitiotietä koskevan lisäyksen tekemisestä, että esitin samanlaista varaumaa Amurintunnelista. Esitykseni ei saanut kannatusta, joten jätin eriävän mielipiteen.

Syyt siihen, että esittelijä lisäsi raitiotietä koskevaan kohtaan maininnan erikseen päättämisestä, ovatkin ihan toisaalla kuin itse päätöksessä. Pormestarikoalitio natisee monin tavoin liitoksissaan. On hämmentävää, että perussuomalaiset voivat jatkuvasti vastustaa raitiotien rakentamiseen liittyviä päätöksiä ilman seuraamuksia. Kukaan ei kysy, ovatko perussuomalaiset edelleen sitoutuneita pormestariohjelmaan.

Kaupunginhallitusten kokousten kulku kuvaa tuota natinaa. Kaupunginhallituksen kokoukset ovat suljettuja eikä vallitsevan käytännön mukaan ole soveliasta kertoa kokousten tapahtumista. Mutta siitä, mitä itse on sanonut, on lupa kertoa.

Osallistuin maanantaina kaupunginhallituksen kokoukseen varajäsenenä. Kokouksen kuluessa jouduin kahteen kertaan ottamaan puheeksi kokoustyöskentelyn. Ensimmäisellä kerralla kerroin tuskastuneeni kokouksessa vallitsevaan jatkuvaan päällekkäiseen keskusteluun. Puheenvuoroja on vaikea seurata, koska puheenvuoron käyttäjän kanssa äänitilasta kilpailee muun puheen sorina. Vertasin tilannetta peruskouluun. Näin jälkeenpäin ajatellen vertaus oli huono, opettajathan pystyvät yleensä melun hiljentämään vilkkaassakin luokassa. Tämä ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun jouduin kokouksessa pyytämään rinnakkaispapatuksen lopettamista.

Toisessa kokoustyöskentelyyn puuttuvassa puheenvuorossani huomautin tavara-asemaan ja Morkkuun liittyvistä kommenteista. Totesin, ettei merkittävässä päättävässä asemassa olevien tulisi puhua tavara-aseman ja Morkun alueen kaavoituspulman ratkaisemisesta katepillareilla tai luvatta purkamisella. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt alueelle kaavan, jossa tavara-asemalla on suojelumerkintä. Kaupunginvaltuuston päätös sitoo myös kaupunginhallituksen jäseniä. Vihjailut oman käden oikeudesta eivät ole kokousta keventäviä sutkauksia vaan demokraattisten päätösten halveksimista.

Kirjoitus on julkaistu Vasen Kaistan kolumnina 15.5.2018.

 

Työväenliikkeelle uudet tavoitteet: perustulo ja kuuden tunnin työpäivä

Puhe Toijalan torilla Akaassa 1.5. 1918

Hyvät akaalaiset, hyvät toverit

Sata vuotta sitten toukokuussa 1918 täällä Akaassa niin kuin koko Suomessa  oli työväellä ankarat olot. Sisällissota, jota myös luokkasodaksi ja kansalaissodaksi kutsutaan, oli päättynyt punaisten häviöön. Vankileirien kurjissa oloissa ja teloituskomppanioiden edessä päättyi monen parempaa Suomea rakentaneen miehen, naisen ja lapsenkin elämä. Suomen sisällissota oli yksi verisimmistä sodista. Sodassa, taisteluissa, vankileirillä ja teloituksissa kuoli yli 30 000 ihmistä Taisteluissa kuoli lähes kymmenentuhatta, heistä suurin osa punaisten puolella taistelleita. Vankileireillä kuoli sotaakin enemmän yli 13 000 ihmistä.

Akaan työläisistä lähes 200 sai surmansa kansalaissodassa. Toijalassa oli myös vankileiri, joka toimi yhteiskoulussa. Leirissä oli vankeja 600 – 750. Heistä 122 teloitettiin, suurin osa siirrettiin Tammisaaren vankileirille ja muutama kymmen vapautettiin. Luvut eivät ole tarkkoja, sillä eri lähteissä luvut vaihtelevat. Jokaisen numeron takan on kuitenkin ihminen ja hänen läheisensä. Raaka sisällissota jätti jälkensä jokaiseen tuolloin eläneeseen.  Sodan jakolinjat ovat eläneet aivan näihin päiviin asti eikä sota vieläkään ole unohtunut vaikka siitä onkin vaiettu.

Vaikka aika on haalistanut sisällissodan muistot, ne elävät edelleen, tarinan pätkinä ja vaiettuina kokemuksina. Tuo historia elää edelleen monissa meissä. Se, että kokemuksista on vaiettu, ei ole vienyt pois sodan kärsimyksen jälkiä.

Sisällissodan historia on myös minulle henkilökohtainen. Suvussani oltiin sekä punaisen että valkoisten puolella. Äitini äidin isä taisteli punaisten riveissä ja kuoli Lahden valtauksessa. Vuonna 1889 syntynyt isäni isä puolestaan oli ruumiskuskina valkoisten puolella täällä Toijalassa. Sisällissodasta ei minun lapsuuden kodissani 1960- ja 70-luvuilla puhuttu enkä koskaan kuullut 1971 kuolleen isänisäni kokemuksista. Monista muista asioista vaari kertoi tarinoita, mutta sisällissodasta ei milloinkaan. Tarinan ruumiskuskina olemisesta olen kuullut isältäni. Vasta viime vuosina olen miettinyt, mitä kaikkea vaarini näki ja olivatko nuo kokemukset syynä miehen hiljaisuuteen. Äidinäitini sai onneksi elää vuoteen 2002 ja mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä useammin hän kertoi tarinan nelivuotiaasta punaorvosta, joka kerjäsi ja lauloi Lahden kaduilla.

En tiedä, mitä ajattelisi vaarini, jos hän kuulisi minun täällä puhuvan. Äidinäitini näkemyksestä sen sijaan olen varma. Hän sanoisi puhu ja sano suoraan niin kuin asiat ovat. Sisällisota arpeutti kaikki, voittajat ja häviäjät. Sadan vuoden jälkeen on mahdollista ymmärtää syyt, miksi sisällissota syttyi ja miksi ihmiset ajautuivat eri puolille.

Sadan vuoden jälkeen on hyvä myös tunnustaa, sodasta ei ole yhtä totuutta eikä koskaan tule olemaan. Usein totuuksien sodan ymmärtäminen luo mahdollisuuden antaa tilaa hävinneiden kokemuksille ja kärsimyksille. Suomen olisi hyvä edes nyt tunnustaa kaikki sodassa tehdyt rikokset ja palauttaa punaisten ihmisarvo. Tuon arvon palautuksen voisi aloittaa antamalla joukkohaudoissa makaaville punaisille nimet.

Olen tämän esityksen tehnyt jo aiempinakin vappuina. Muutamissa kunnissa, kuten Nokialla ja Raahessa, nimet hautamuistomerkkeihin on jo lisätty. Toistan toiveen täälläkin, sillä sodan julmuuksien häpeä ei katoa vaikenemalla vaan tunnustamalla hävinneiden tuska ja muistamisen merkitys.

Nyt sadan vuoden jälkeen on vihdoin aika nähdä nimettömät kapinalliset ihmisinä, joita kunnioitettiin ja rakastettiin ja joita tahdotaan muistaa. On aika päättää nimettömien joukkohautojen kansallinen häpeä.

Uudistan ehdotukseni, että niin täällä Akaassa kuin kaikkialla muuallakin Suomessa oleviin punaisten joukkohautoihin lisätään vainajien nimet. Se on myös käytännössä mahdollista. Emeritusprofessori Heikki Ylikankaan Suomen sotasurmat -projekti, jossa on selvitetty kuolleiden nimet, kuolinpaikat ja kuolintavat, antaa nimien selvittämiselle hyvän pohjan. Kunniallisilla ihmisillä on hautakivissä nimet, se suotakoon myös sata vuotta sitten kuolleille punaisille.

Hyvät akaalaiset, hyvät toverit

Sata vuotta sitten kaupunkien ja teollisuustaajamien työläiset, maaseudun torpparit ja maattomat uskoivat tarvitsevansa aseita puolustaakseen oikeuksiaan parempaan elämään ja tulevaisuuteen.

Sadassa vuodessa Suomi on onneksi muuttunut, kansalaisten yhdenvertaisista osallistumisen ja hyvinvoinnin oikeuksista on tullut suomalaisen yhteiskunnan perusta. Pitkään olen ajatellut, että hyvinvointiyhteiskunnallamme on niin vakaa perusta, ettei sen tulevaisuudesta tarvitse olla huolissaan. Viimeisen kolmen vuoden aikana ajatukseni ovat muuttuneet. Eduskuntavaalien 2015 jälkeen porvarihallitus on purkanut hyvinvointiyhteiskuntaa pala palalta.

Hallituksen niin sanottu kannustava talouspolitiikka on kurittanut työttömiä ja pienituloisia. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen selvitysten mukaan Sipilän hallituksen päätökset ovat lisänneet köyhyyttä. Köyhyys on lisääntynyt, vaikka talous on kasvussa. Kyse ei ole raha puutteesta vaan tahdosta poistaa köyhyyttä. On häpeällistä, että Suomessa, joka yksi maailman rikkaimmista maista, on satojatuhansia köyhiä. Neljännesmiljoona suomalaista sinnittelee pelkän perusturvan varassa.

Köyhyys näkyy Suomessa leipäjonoina ja hoitamattomina sairauksiana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore tutkimus osoittaa, että useampi kuin joka kymmenes vanhus on jättänyt viimeisen vuoden aikana käymättä lääkärillä taloudellisen tilanteensa vuoksi. Suomeksi se tarkoittaa, että täällä Akaassakin on useampi vanhus, joka ei rahan puutteen vuoksi pääse ajoissa lääkäriin.

Neljän potilasjärjestön juuri julkaistussa selvityksessä joka neljäs pitkäaikaissairas kertoo tinkineensä ruuasta tai muista välttämättömistä menoista hankkiakseen sairautensa hoidossa tarvittavat lääkkeet. Joka kymmenes vastaaja ilmoittaa jättäneensä lääkärin suositteleman lääkkeen hankkimatta, koska siihen ei ollut varaa.

Köyhyyden taustalla on usein työttömyyttä. Talouskasvu vähentää työttömyyttä, mutta työttömyyden hoitoon tarvitaan muitakin lääkkeitä. Paras ja itsestään selvä tapa vähentää työttömyyttä on luoda lisää työpaikkoja.

Työttömiä kyykyttämällä työpaikat sen sijaan eivät lisäänny. Hallituksen aktiivimalli ei vähennä muuta kuin työttömien toimeentuloa. Mallin mukaan työttömän pitää osoittaa aktiivisuutta olemalla palkkatyössä vähintää 18 tuntia tai viisi päivää TE-toimiston ”työllistymistä edistävässä palvelussa”, välttyäkseen työttömyysturvan leikkaukselta. Aktivointimalli on lähinnä aktivoinut työvoimaviranomaisia selvittämään, millaisin toimin työtön voi aktiivisuuttaan osoittaa. Esimerkiksi aktiivinen työnhaku tai kansalaistoiminta ei ole sellaista aktiivisuutta, että se hallituksen määräämän aktiivisuuden täyttäisi.

Sekava, niin työttömien itsensä kuin asiantuntijoidenkin kehnoksi arvioima malli eriarvoistaa työttömiä. Kasvukeskusten ulkopuolella vaadittavaa työtä ei ole eikä tarjolla ole vaadittavia kurssejakaan. Aktiivimalli näyttääkin toimivan työttömyysturvan leikkurina, Kelan ennakkoarvioiden mukaan työttömyysturvaa leikataan yli puolelta työttömistä.  

Mutta on mallissa ollut aktivoivakin puolensa. Helmikuussa aktiivimallin vastaiseenn mielenilmaukseen kokoontui yli kymmenentuhatta ihmistä Helsingin senaatintorille.

Sipilän hallituksen työttömien simputus jatkuu edelleen. Nyt kohteena ovat nuoret. Valmisteilla on laki, jonka mahdollistaisi kolme kuukautta työttömänä olleen alle 30-vuotiaan nuoren palkkaamisen määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perustetta. Lisäksi laki heikentää alle 20 hengen yrityksissä työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturvaa. Jos hallituksen lakiesitys hyväksytään,  jopa puolen miljoonan suomalaisen työntekijän työsuhdeturva heikkenee.

Hyvät akaalaiset, hyvät toverit

Tänään kansainvälisenä työväenliikkeen juhlapäivänä meitä työläisten ja kansalaisten puolustajia tarvitaan jälleen. Meitä tarvitaan paitsi oikeistolaisen hallituksen politiikan vastustajiksi myös tulevaisuuden suunnannäyttäjiksi. Millaista Suomea ja maailmaa sinä rakentaisit? Mikä sinulle, meille olisi tärkeintä?

Tämän vuosisadan työväenliike tarvitsee uusia, rohkeita tavoitteita. Tarvitsemme konkreettisia esityksiä paremman elämän puolesta. Nykyinen silppuinen, kansalaisia riepotteleva sosiaaliturva on syytä uudistaa ja taata jokaiselle kansalaiselle toimeentulon turvaava perustulo.  Perustulon ideana on tarjota taloudellinen perusturva kaikille täysi-ikäisille kansalaisille. Perustulo siis korvaisi repaleisen ja tiukkaan valvontaan perustuvan nykyisen sosiaaliturvan.

Toinen tulevaisuutta rakentava toimi on työn jakaminen. Kilpailukykysopimuksen tuoma työajan pidennys ei ole tulevaisuuden rakentamista vaan menneisyyttä. Yli sata vuotta sitten työväenliike vaati kahdeksan tunnin työpäivää. Tänään pärjäisimme vähemmälläkin raatamisella. Työn jakaminen on oiva keino vähentää työttömyyttä.

Kuusi tuntia työtä pitäisi riittää. Kuuden tunnin työpäivä on hyvä tavoite vauraassa ja hyvin tuottavassa maailmassa. Kuuden tunnin työpäivää on jo kokeiltukin. Tyotan autokorjaamossa Ruotsissa kuutta tuntia on tehty jo 15 vuotta. Kokemukset ovat osoittaneet työajan lyhentämisen parantaneen tuottavuutta ja kuuden tunnin työajasta on tullut pysyvä. Kokeilu göteborgilaisessa vanhainkodissa puolestaan osoitti, että kuuden tunnin työaika lisäsi kustannuksia odotettua vähemmän. Lyhennetty  työaika paransi työhyvinvointia, työn laatua ja vähensi sairauspoissaoloja.

Toukokuun ensimmäinen päivä, kesän kynnyksellä on hyvä hetki muistuttaa työntekijöiden oikeuksista. Lisääntyvä kevään valo muistuttaa meitä toivosta ja paremman huomisen mahdollisuudesta. Oikeastaan se on vain meistä itsestämme kiinni, kuinka hyväksi maailman muutamme.

Hyvää, aatteellista vappua