All posts by sinikka

Viiden tähden kaaosta

Tampereen kaupunginhallitus päätti eilen kaupungin keskustan tulevaisuudesta. Viiden tähden keskusta -kehittämissuunnitelma hyväksyttiin lähes esitetyssä muodossa. Kokouksen aikana esittelyteksti muuttui niin, että raitiotien mahdolliseen jatkosuunnitteluun lisättiin maininta erillisestä päättämisestä. Lisäys oli outo, sillä kokouksessa ei päätetty suunnitelmassa esitettyjen hankkeiden toteuttamisesta vaan linjattiin suunnittelua.

Esittelytekstin muuttaminen kesken kokouksen ei ole tavatonta, mutta se, että isossa kokonaisuudessa tartutaan yhteen yksityiskohtaan, on vähintäänkin outoa. Keskustan kehittämissuunnitelmassa on lukuisia muitakin kohtia, kuten Amurintunneli, joihin olisi ollut syytä lisätä maininta erikseen päättämisestä.

Sen verran suivaannuin keskustan kehittämissuunnitelman liitteen esittelytekstin raitiotietä koskevan lisäyksen tekemisestä, että esitin samanlaista varaumaa Amurintunnelista. Esitykseni ei saanut kannatusta, joten jätin eriävän mielipiteen.

Syyt siihen, että esittelijä lisäsi raitiotietä koskevaan kohtaan maininnan erikseen päättämisestä, ovatkin ihan toisaalla kuin itse päätöksessä. Pormestarikoalitio natisee monin tavoin liitoksissaan. On hämmentävää, että perussuomalaiset voivat jatkuvasti vastustaa raitiotien rakentamiseen liittyviä päätöksiä ilman seuraamuksia. Kukaan ei kysy, ovatko perussuomalaiset edelleen sitoutuneita pormestariohjelmaan.

Kaupunginhallitusten kokousten kulku kuvaa tuota natinaa. Kaupunginhallituksen kokoukset ovat suljettuja eikä vallitsevan käytännön mukaan ole soveliasta kertoa kokousten tapahtumista. Mutta siitä, mitä itse on sanonut, on lupa kertoa.

Osallistuin maanantaina kaupunginhallituksen kokoukseen varajäsenenä. Kokouksen kuluessa jouduin kahteen kertaan ottamaan puheeksi kokoustyöskentelyn. Ensimmäisellä kerralla kerroin tuskastuneeni kokouksessa vallitsevaan jatkuvaan päällekkäiseen keskusteluun. Puheenvuoroja on vaikea seurata, koska puheenvuoron käyttäjän kanssa äänitilasta kilpailee muun puheen sorina. Vertasin tilannetta peruskouluun. Näin jälkeenpäin ajatellen vertaus oli huono, opettajathan pystyvät yleensä melun hiljentämään vilkkaassakin luokassa. Tämä ei myöskään ollut ensimmäinen kerta, kun jouduin kokouksessa pyytämään rinnakkaispapatuksen lopettamista.

Toisessa kokoustyöskentelyyn puuttuvassa puheenvuorossani huomautin tavara-asemaan ja Morkkuun liittyvistä kommenteista. Totesin, ettei merkittävässä päättävässä asemassa olevien tulisi puhua tavara-aseman ja Morkun alueen kaavoituspulman ratkaisemisesta katepillareilla tai luvatta purkamisella. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt alueelle kaavan, jossa tavara-asemalla on suojelumerkintä. Kaupunginvaltuuston päätös sitoo myös kaupunginhallituksen jäseniä. Vihjailut oman käden oikeudesta eivät ole kokousta keventäviä sutkauksia vaan demokraattisten päätösten halveksimista.

Kirjoitus on julkaistu Vasen Kaistan kolumnina 15.5.2018.

 

Työväenliikkeelle uudet tavoitteet: perustulo ja kuuden tunnin työpäivä

Puhe Toijalan torilla Akaassa 1.5. 1918

Hyvät akaalaiset, hyvät toverit

Sata vuotta sitten toukokuussa 1918 täällä Akaassa niin kuin koko Suomessa  oli työväellä ankarat olot. Sisällissota, jota myös luokkasodaksi ja kansalaissodaksi kutsutaan, oli päättynyt punaisten häviöön. Vankileirien kurjissa oloissa ja teloituskomppanioiden edessä päättyi monen parempaa Suomea rakentaneen miehen, naisen ja lapsenkin elämä. Suomen sisällissota oli yksi verisimmistä sodista. Sodassa, taisteluissa, vankileirillä ja teloituksissa kuoli yli 30 000 ihmistä Taisteluissa kuoli lähes kymmenentuhatta, heistä suurin osa punaisten puolella taistelleita. Vankileireillä kuoli sotaakin enemmän yli 13 000 ihmistä.

Akaan työläisistä lähes 200 sai surmansa kansalaissodassa. Toijalassa oli myös vankileiri, joka toimi yhteiskoulussa. Leirissä oli vankeja 600 – 750. Heistä 122 teloitettiin, suurin osa siirrettiin Tammisaaren vankileirille ja muutama kymmen vapautettiin. Luvut eivät ole tarkkoja, sillä eri lähteissä luvut vaihtelevat. Jokaisen numeron takan on kuitenkin ihminen ja hänen läheisensä. Raaka sisällissota jätti jälkensä jokaiseen tuolloin eläneeseen.  Sodan jakolinjat ovat eläneet aivan näihin päiviin asti eikä sota vieläkään ole unohtunut vaikka siitä onkin vaiettu.

Vaikka aika on haalistanut sisällissodan muistot, ne elävät edelleen, tarinan pätkinä ja vaiettuina kokemuksina. Tuo historia elää edelleen monissa meissä. Se, että kokemuksista on vaiettu, ei ole vienyt pois sodan kärsimyksen jälkiä.

Sisällissodan historia on myös minulle henkilökohtainen. Suvussani oltiin sekä punaisen että valkoisten puolella. Äitini äidin isä taisteli punaisten riveissä ja kuoli Lahden valtauksessa. Vuonna 1889 syntynyt isäni isä puolestaan oli ruumiskuskina valkoisten puolella täällä Toijalassa. Sisällissodasta ei minun lapsuuden kodissani 1960- ja 70-luvuilla puhuttu enkä koskaan kuullut 1971 kuolleen isänisäni kokemuksista. Monista muista asioista vaari kertoi tarinoita, mutta sisällissodasta ei milloinkaan. Tarinan ruumiskuskina olemisesta olen kuullut isältäni. Vasta viime vuosina olen miettinyt, mitä kaikkea vaarini näki ja olivatko nuo kokemukset syynä miehen hiljaisuuteen. Äidinäitini sai onneksi elää vuoteen 2002 ja mitä vanhemmaksi hän tuli, sitä useammin hän kertoi tarinan nelivuotiaasta punaorvosta, joka kerjäsi ja lauloi Lahden kaduilla.

En tiedä, mitä ajattelisi vaarini, jos hän kuulisi minun täällä puhuvan. Äidinäitini näkemyksestä sen sijaan olen varma. Hän sanoisi puhu ja sano suoraan niin kuin asiat ovat. Sisällisota arpeutti kaikki, voittajat ja häviäjät. Sadan vuoden jälkeen on mahdollista ymmärtää syyt, miksi sisällissota syttyi ja miksi ihmiset ajautuivat eri puolille.

Sadan vuoden jälkeen on hyvä myös tunnustaa, sodasta ei ole yhtä totuutta eikä koskaan tule olemaan. Usein totuuksien sodan ymmärtäminen luo mahdollisuuden antaa tilaa hävinneiden kokemuksille ja kärsimyksille. Suomen olisi hyvä edes nyt tunnustaa kaikki sodassa tehdyt rikokset ja palauttaa punaisten ihmisarvo. Tuon arvon palautuksen voisi aloittaa antamalla joukkohaudoissa makaaville punaisille nimet.

Olen tämän esityksen tehnyt jo aiempinakin vappuina. Muutamissa kunnissa, kuten Nokialla ja Raahessa, nimet hautamuistomerkkeihin on jo lisätty. Toistan toiveen täälläkin, sillä sodan julmuuksien häpeä ei katoa vaikenemalla vaan tunnustamalla hävinneiden tuska ja muistamisen merkitys.

Nyt sadan vuoden jälkeen on vihdoin aika nähdä nimettömät kapinalliset ihmisinä, joita kunnioitettiin ja rakastettiin ja joita tahdotaan muistaa. On aika päättää nimettömien joukkohautojen kansallinen häpeä.

Uudistan ehdotukseni, että niin täällä Akaassa kuin kaikkialla muuallakin Suomessa oleviin punaisten joukkohautoihin lisätään vainajien nimet. Se on myös käytännössä mahdollista. Emeritusprofessori Heikki Ylikankaan Suomen sotasurmat -projekti, jossa on selvitetty kuolleiden nimet, kuolinpaikat ja kuolintavat, antaa nimien selvittämiselle hyvän pohjan. Kunniallisilla ihmisillä on hautakivissä nimet, se suotakoon myös sata vuotta sitten kuolleille punaisille.

Hyvät akaalaiset, hyvät toverit

Sata vuotta sitten kaupunkien ja teollisuustaajamien työläiset, maaseudun torpparit ja maattomat uskoivat tarvitsevansa aseita puolustaakseen oikeuksiaan parempaan elämään ja tulevaisuuteen.

Sadassa vuodessa Suomi on onneksi muuttunut, kansalaisten yhdenvertaisista osallistumisen ja hyvinvoinnin oikeuksista on tullut suomalaisen yhteiskunnan perusta. Pitkään olen ajatellut, että hyvinvointiyhteiskunnallamme on niin vakaa perusta, ettei sen tulevaisuudesta tarvitse olla huolissaan. Viimeisen kolmen vuoden aikana ajatukseni ovat muuttuneet. Eduskuntavaalien 2015 jälkeen porvarihallitus on purkanut hyvinvointiyhteiskuntaa pala palalta.

Hallituksen niin sanottu kannustava talouspolitiikka on kurittanut työttömiä ja pienituloisia. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen selvitysten mukaan Sipilän hallituksen päätökset ovat lisänneet köyhyyttä. Köyhyys on lisääntynyt, vaikka talous on kasvussa. Kyse ei ole raha puutteesta vaan tahdosta poistaa köyhyyttä. On häpeällistä, että Suomessa, joka yksi maailman rikkaimmista maista, on satojatuhansia köyhiä. Neljännesmiljoona suomalaista sinnittelee pelkän perusturvan varassa.

Köyhyys näkyy Suomessa leipäjonoina ja hoitamattomina sairauksiana. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuore tutkimus osoittaa, että useampi kuin joka kymmenes vanhus on jättänyt viimeisen vuoden aikana käymättä lääkärillä taloudellisen tilanteensa vuoksi. Suomeksi se tarkoittaa, että täällä Akaassakin on useampi vanhus, joka ei rahan puutteen vuoksi pääse ajoissa lääkäriin.

Neljän potilasjärjestön juuri julkaistussa selvityksessä joka neljäs pitkäaikaissairas kertoo tinkineensä ruuasta tai muista välttämättömistä menoista hankkiakseen sairautensa hoidossa tarvittavat lääkkeet. Joka kymmenes vastaaja ilmoittaa jättäneensä lääkärin suositteleman lääkkeen hankkimatta, koska siihen ei ollut varaa.

Köyhyyden taustalla on usein työttömyyttä. Talouskasvu vähentää työttömyyttä, mutta työttömyyden hoitoon tarvitaan muitakin lääkkeitä. Paras ja itsestään selvä tapa vähentää työttömyyttä on luoda lisää työpaikkoja.

Työttömiä kyykyttämällä työpaikat sen sijaan eivät lisäänny. Hallituksen aktiivimalli ei vähennä muuta kuin työttömien toimeentuloa. Mallin mukaan työttömän pitää osoittaa aktiivisuutta olemalla palkkatyössä vähintää 18 tuntia tai viisi päivää TE-toimiston ”työllistymistä edistävässä palvelussa”, välttyäkseen työttömyysturvan leikkaukselta. Aktivointimalli on lähinnä aktivoinut työvoimaviranomaisia selvittämään, millaisin toimin työtön voi aktiivisuuttaan osoittaa. Esimerkiksi aktiivinen työnhaku tai kansalaistoiminta ei ole sellaista aktiivisuutta, että se hallituksen määräämän aktiivisuuden täyttäisi.

Sekava, niin työttömien itsensä kuin asiantuntijoidenkin kehnoksi arvioima malli eriarvoistaa työttömiä. Kasvukeskusten ulkopuolella vaadittavaa työtä ei ole eikä tarjolla ole vaadittavia kurssejakaan. Aktiivimalli näyttääkin toimivan työttömyysturvan leikkurina, Kelan ennakkoarvioiden mukaan työttömyysturvaa leikataan yli puolelta työttömistä.  

Mutta on mallissa ollut aktivoivakin puolensa. Helmikuussa aktiivimallin vastaiseenn mielenilmaukseen kokoontui yli kymmenentuhatta ihmistä Helsingin senaatintorille.

Sipilän hallituksen työttömien simputus jatkuu edelleen. Nyt kohteena ovat nuoret. Valmisteilla on laki, jonka mahdollistaisi kolme kuukautta työttömänä olleen alle 30-vuotiaan nuoren palkkaamisen määräaikaiseen työsuhteeseen ilman perustetta. Lisäksi laki heikentää alle 20 hengen yrityksissä työskentelevien työntekijöiden työsuhdeturvaa. Jos hallituksen lakiesitys hyväksytään,  jopa puolen miljoonan suomalaisen työntekijän työsuhdeturva heikkenee.

Hyvät akaalaiset, hyvät toverit

Tänään kansainvälisenä työväenliikkeen juhlapäivänä meitä työläisten ja kansalaisten puolustajia tarvitaan jälleen. Meitä tarvitaan paitsi oikeistolaisen hallituksen politiikan vastustajiksi myös tulevaisuuden suunnannäyttäjiksi. Millaista Suomea ja maailmaa sinä rakentaisit? Mikä sinulle, meille olisi tärkeintä?

Tämän vuosisadan työväenliike tarvitsee uusia, rohkeita tavoitteita. Tarvitsemme konkreettisia esityksiä paremman elämän puolesta. Nykyinen silppuinen, kansalaisia riepotteleva sosiaaliturva on syytä uudistaa ja taata jokaiselle kansalaiselle toimeentulon turvaava perustulo.  Perustulon ideana on tarjota taloudellinen perusturva kaikille täysi-ikäisille kansalaisille. Perustulo siis korvaisi repaleisen ja tiukkaan valvontaan perustuvan nykyisen sosiaaliturvan.

Toinen tulevaisuutta rakentava toimi on työn jakaminen. Kilpailukykysopimuksen tuoma työajan pidennys ei ole tulevaisuuden rakentamista vaan menneisyyttä. Yli sata vuotta sitten työväenliike vaati kahdeksan tunnin työpäivää. Tänään pärjäisimme vähemmälläkin raatamisella. Työn jakaminen on oiva keino vähentää työttömyyttä.

Kuusi tuntia työtä pitäisi riittää. Kuuden tunnin työpäivä on hyvä tavoite vauraassa ja hyvin tuottavassa maailmassa. Kuuden tunnin työpäivää on jo kokeiltukin. Tyotan autokorjaamossa Ruotsissa kuutta tuntia on tehty jo 15 vuotta. Kokemukset ovat osoittaneet työajan lyhentämisen parantaneen tuottavuutta ja kuuden tunnin työajasta on tullut pysyvä. Kokeilu göteborgilaisessa vanhainkodissa puolestaan osoitti, että kuuden tunnin työaika lisäsi kustannuksia odotettua vähemmän. Lyhennetty  työaika paransi työhyvinvointia, työn laatua ja vähensi sairauspoissaoloja.

Toukokuun ensimmäinen päivä, kesän kynnyksellä on hyvä hetki muistuttaa työntekijöiden oikeuksista. Lisääntyvä kevään valo muistuttaa meitä toivosta ja paremman huomisen mahdollisuudesta. Oikeastaan se on vain meistä itsestämme kiinni, kuinka hyväksi maailman muutamme.

Hyvää, aatteellista vappua

 

Säästöohjelma valmisteltiin salassa

SINIKKA TORKKOLA
Tampereen kaupunginvaltuuston kokouksessa talouden 43,5 miljoonan euron tasapainottamisohjelmaa käsiteltiin 250 minuuttia. Yhtä säästettävää miljoonaa kohti keskustelua käytiin alle kuusi minuuttia. Muutamissa minuuteissa valtuusto päätti merkittävistä muutoksista tamperelaisten palveluihin. Monista säästökohteista ei puhuttu lainkaan.

Jälkeenpäin julkisessa keskustelussa, muun muassa Aamulehden pääkirjoituksessa (25.4.2018), on ihmetelty keskustelun vähyyttä. On aivan aiheellisesti kysytty, miten näin isoista päätöksistä on voitu päättää ilman laajaa keskustelua. Ihmettelijät osuvat asian ytimeen. Talouden tasapainottamisohjelmasta ei ole käyty laajaa keskustelua, koska keskustelua ei tahdottu. Ohjelmaa valmisteltiin kaupunginhallituksessa salassa. Suurin osa kaupunginvaltuutetuista sai yksityiskohtaista tietoa vasta ohjelman valmistelun loppumetreillä.

Valtuustoryhmille annettiin hyvin vähän aikaa keskustella ja harkita talouden tasapainottamisohjelman yksityiskohtia. Ohjelma oli kaupunginhallituksen esityslistalla maanantaina 9.4. Pormestari Lauri Lyly julkisti ohjelman edeltävänä torstaina 5.4. Valtuustoryhmät olivat saaneet ohjelman käsiteltäväkseen vain muutamaa päivää ennen julkistusta. Tasapainottamisohjelmaa toki valmisteltiin tammikuusta lähtien, mutta valmistelussa olivat mukana vain kaupunginhallituksen jäsenet, joita kiellettiin kertomasta valmisteluista. Suurin osa kaupunginvaltuutetuista ei osallistunut säästöohjelman valmisteluun. Kaupunginvaltuustossa tasapainottamisohjelma käsiteltiin yhtenä pakettina, joka piti hyväksyä kokonaisuutena. Käytännössä talouden tasapainottamisohjelmasta päätti siis kaupunginhallitus, jonka toimia ohjasi konsultti ja kokoomuksen pälkäneläinen kunnanvaltuutettu Eero Laesterä.

Tampereen talouden tasapainottamisohjelman valmistelu- ja päätösprosessin epädemokraattisuus on hämmentävää. Miten tällainen päätöksenteko on mahdollista kaupungissa, jonka 67 valtuutetusta on sosiaalidemokraatteja, vihreitä ja vasemmistoliittolaisia on 37? Julkisissa puheissa ja ohjelmissa kaikki kolme puoluetta liputtavat avoimuuden, demokratian ja kansalaisten osallistumisen puolesta. Todellisissa päätöksentekotilanteissa demokratiaa, avoimuutta ja kansalaisten osallistumista vaatiikin vain vasemmistoliitto.

Valtuustossa eniten puheenvuoroja kirvoitti Nekalan kirjaston 90 000 euron toimintamääräraha, joka on vain 0,2 prosenttia ohjelman kokonaissummasta. Lukuisissa puheenvuoroissa korostettiin kirjaston tärkeyttä ja nekalalaisille luvattiin kirjastopalveluiden jatkon varmistettavan ensi vuoden talousarvion yhteydessä. Säästöohjelmasta äänestettäessä enemmistö äänesti kuitenkin määrärahojen poistamisen puolesta. Nekalalaisten epävarmuus jatkuu pitkälle ensi syksyyn.

Keskustelu Nekalan kirjastosta ei syntynyt tyhjästä eikä valtuutettujen omaehtoisesta huolesta. Keskustelu syntyi kansalaisten aktiivisuuden ansiosta. Kirjastoaan jo monesti puolustamaan joutuneet nekalalaiset ovat oppineet toimimaan nopeasti ja saivat tiukasta aikataulusta huolimatta kirjaston puolustajat ripeästi liikkeelle. Jos aikaa olisi ollut enemmän niin varmasti myös monet muut kansalaisten edunvalvojat olisivat aktivoituneet. Eläkeläis- tai terveysjärjestöt olisivat taatusti saaneet liikkeelle tuhansia ikäihmisten ja terveyspalveluiden maksujen korotusten vastustajia. Sillä olisi ollut vaikutuksensa päätökseen talouden tasapainottamisohjelmasta.

On erittäin ikävää, että kuluvan valtuustokauden yksi keskeisimmistä päätöksistä tehtiin ilman demokraattista valmistelua ja avointa, julkista keskustelua. Se, että julkistetaan lista vaihtoehtoisista säästökohteista ilman todellisia vaikuttamismahdollisuuksia, voi olla hyvää tiedottamista, demokratian kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Tällaisen päätöksenteon jälkeen on turha ihmetellä kansalaisten laskevaa äänestysaktiivisuutta tai vähenevää kiinnostusta kuntapolitiikkaan. Demokratia ei kaipaa juhlapuheita vaan tekoja.

Kirjoitus on julkaistu myös Vasen Kaista -verkkolehden pääkirjoituksena otsikolla Lisää avoimuutta ja demokratiaa Tampereen päätöksentekoon.

Kuvan valtuustosta on ottanut Saana Heinänen,

Tampereen säästöohjelman vaikutukset arvaamattomia vanhuksille ja pienitituloisille

Tampereen säästöohjelmaa puitiin pitkään. Kuvassa kanssani vasemmistoliiton valtuutetut Noora Tapio ja Milka Hanhela. (Kuva: Saana Heinänen.)

Tampereen kaupunginvaltuusto käsitteli huhtikuun kokouksessaan kaupungin talouden tasapainottamisohjelmaa.  Esitimme vasemmistoliitossa ohjelmaan puolentoista miljoonan euron muutoksia.  Käytin keskustelussa kolme puheenvuoroa, joiden kirjoitetut  versiot  julkaisen tässä.

Tampereen kaupunginvaltuutettuna olen huolissani tamperelaisten hyvinvoinnista.  Vastuullisena kansalaisena ja kaupunginvaltuutettuna ymmärrän hyvin, että on tarvetta reivata kaupungin taloutta kestävämpään suuntaan. Kaupungin säästöohjelmassa on kohtia, jotka eivät ole mieluisia ja jotka vaikuttavat tamperelaisten hyvinvointiin. Valtuutettuna olen kuitenkin  valmis hyväksymään ikäviäkin säästöjä, kun ne on yhdessä todettu tarpeelliseksi.

Mutta vieläkin tärkeämpää on se, että säästökeinot ovat sellaisia, että niillä on todellisuudessa vaikuttavuutta. Tällaista vaikuttavuutta ei nyt käsittelyssä olevien säästökeinojen kohdalla arvioitu. Toimenpiteet, joilla ajatellaan vähentävän kaupungin kuluja ovat toivelistoja, ei tosiasioihin perustuvia. 

Tähän viittasikin apulaispormestari Johanna Loukaskorpi, joka totesi sosiaali- ja terveyspalveluihin liittyvän isoja riskejä. Ihmettelen johtaja Taru Kuosmasen väitettä, että sosiaali- ja terveyspalvelujen maksujen korotusten vaikutusarviointia olisi tehty. Jos vaikutusarviota olisi tehty, niin silloin terveys- ja sosiaalipalvelujen maksukorotukset eivät olisi säästölistalla.

Lauri Lylyn pormestariohjelmassa on lukuisia palvelulupauksia, talouden tasapainottaminen on niistä vain yksi. Yksi keskeinen tavoite pormestariohjelmassa tamperelaisten terveyden ja hyvinvoinnin parantaminen. Tähän keinoksi esitetään ennaltaehkäiseviä palveluja. Säästöohjelma toimii tämän tavoitteen vastaisesti.  

Katri Hannikaisen Terveyden ja hyvinvointilaitokselle tekemä tuore tutkimus osoittaa, että useampi kuin joka kymmenes vanhus on jättänyt viimeisen vuoden aikana käymättä lääkärillä taloudellisen tilanteensa vuoksi. Suomeksi tämä tarkoittaa, että vanha ihminen ei ole mennyt lääkäriin, koska hänellä ei ole siihen rahaa. Terveystalouden keskeinen periaate kulujen vähentämisessä on oikeaa hoitoa oikeaan aikaan.

Lääkärille menoa viivytellään

Niin ikään Maria Vaalavuon Terveyden ja hyvinvointilaitoksen julkaisu kertoo, että yhdellä prosentilla koko väestöstä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksut sekä lääkkeiden ja matkojen omavastuut ovat enemmän kuin 40 prosenttia käytettävistä olevissa tuloissa. Köyhimmillä ja 75 vuotta täyttäneillä osuus on suurempi kuin muilla. Koko maassa tällaisia ihmisiä on noin 55 000 henkilöä. Tampereella se tarkoittaa useampaa tuhatta ihmistä. Tämä siis maksukatoista huolimatta.

Lääkärille mennään siis viime hädässä ei siis silloin kuin tarve olisi ja olisi terveyden ja kuntataloudenkin kannalta suotavaa.

Suomalaista tutkimusta terveyspalvelumaksujen vaikutuksista on niukasti, mutta yhdessä kansainvälisten tutkimusten kanssa voidaan varmuudella sanoa, että maksujen korotukset vaikuttavat ennen kaikkea perusterveydenhuollon palveluiden käyttöön. Suomeksi tämä tarkoittaa, että tauti, joka olisi voitu hoitaa ajallaan perusterveydenhuollossa  joudutaan pitkittyessään hoitamaan erikoissairaanhoidossa. Siten säästöohjelman toiveet, joissa muun muassa on todettu vähennettävän sekä erikoissairaanhoidon vuodeosastohoitoa  että sydämen vajaatoimintapotilaiden vuodeosastopäiviä, eivät toteutune.

Pienituloiset eivät saa riittävästi palveluita

Kotiutustiimin maksun käyttöönotto tarkoittaa, että pienituloiset eivät palvelua käytä. Niinpä kotiuttamisen puutteet tulevat näkymään lisääntyvinä uusintakäynteinä ja kasvavina kuluina. Ikäihmiset käyttävät runsaasti Acutan palveluja. Yli 25 prosenttia Acutan käyttäjistä on yli 75-vuotiaita. Kotiutumistiimin palveluiden pitäminen maksuttomina on keino estää uusintakäynnit, jotka syntyvät huonosta kotiuttamisesta.

Vaalavuon tutkimuksessa todetaan, että joka neljäs pienituloinen vanhus jää vaille riittäviä kotihoidon palveluita. Vanhushuollon asiantuntijat ovat useasti ja toistuvasti suorastaan huutaneet julkisuudessa heitteille jätettyjen vanhusten hätää. SuPerin uuden kotihoidon selvityksessä vain 19 prosenttia vastaajista koki, että hoito- ja palvelusuunnitelmat toteutuivat hyvin. Siis vähemmän kuin yksi viidestä lähihoitajista oli sitä mieltä, että kotihoito on riittävää.

Käytännössä terveyspalveluiden ja ikäihmisten maksujen korotukset ja uudet maksut tarkoittavat, että tuhannet tamperelaiset jäävät vaille oikeaikaista hoitoa ja riittävää hoivaa. Ikäihminen jättää palveluita käyttämättä, koska hänellä ei ole siihen varaa. Suomeksi tämä tarkoittaa, että yhä useampi pienituloinen vanhus jää heitteille.

Kannata Ulla-Leena Alpin kolmea muutos esitystä, jossa esitetään

  1. ettei terveyskeskusmaksuja, lääkärintodistusmaksua, suun terveydenhuollon ehkäisevän hoidon eikö proteettisten hoidon maksuja koroteta.
  2. ettei ikäihmisten asiakasmaksujen nosteta eikä uusi maksuja oteta käyttöön
  3. että Nekalan kirjastolle varataan toimintamäärärahat jatkossaki.  

Apulaispormestari Johanna Loukaskorpi totesi keskustelussa, että puheeni on pelottelua. Siihen kommenttina on todettava, että jos valtakunnalliset tutkimukset osoittavat selviä puutteita ja laiminlyöntejä vanhusten palveluissa, ei liene uskottavaa, että Tampere olisi tutkimustuloksissa poikkeus.

Laajan valmistelun harha

Talouden tasapainottamisohjelmaa sanotaan valmistellun laajasti ja kuunnellen. Näin täällä salissa on sanottu. En nyt tiedä olemmeko olleet samoissa kokouksissa ja lukeneet samoja papereita. Todellisuudessa tätä talouden tasapainottamisohjelmaa on runnottu läpi. Vasemmistoliitto esitti useita muutoksia, joita ei otettu neuvotteluissa käsittelyyn. Terveyspalvelujen maksumuutoksiin tuli mukaan yksi, sairaanhoitajan käyntimaksun poisto, jota onneksi myös vihreät esittivät.

Olen myös useilta muiden ryhmien valtuutetuilta kuullut, ettei heille ole tullut tietoa vasemmistoliiton muutosesityksistä. Näistä valmistelun puutteista kertoo myös kokoomuksen Anne-Mari Jussilan puheenvuoro, jossa hän kaipasi avoimuutta ja todellisia neuvotteluja.

Puheessa viitatut tutkimukset

Katri Hannikainen (2018) Ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve ja käyttö eroavat tulotason mukaan. THL:n sivusto.

Maria Vaalavuo (toim.) (2018) Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kohdentuminen, vaikutukset ja oikeudenmukaisuus. Valtioneuvoston julkaisuja.

“Jos tää meno jatkuu, meidän sydämet särkyy”. SuPerin selvitys työstä kotihoidossa ja kotihoitotyön kehittämisestä 2018.