Alibudjetointi on Tampereen talouden ongelma eikä talousarvion ylitys

Tampereen kaupunginvaltuustossa käsiteltiin Tampereen kaupungin toiminnan ja talouden katsausta. Käsittelyn yhteydessä esitettiin pontta, jossa vaadittiin sosiaali- ja terveyspalveluilta toimenpideohjelman siitä,​ miten talousarviossa pysytään. Puheenvuorossani en usko talousarviossa pysymiseen ilman, että kaupunkilaiset oikeudet riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin toteutuvat.

Tässä pitämäni puheenvuoro kokonaisuudessaan

Tarkastuslautakunnan huoli kaupungin taloudesta on ymmärrettävä. Tarkastuslautakunta esittää, että kaupungin toimintayksiköiden tulee edelleen jatkaa ja toteuttaa talouden tehostamistoimenpiteitä ja pyrkiä kaikin mahdollisin keinoin välttämään kuluvan vuoden talousarviota uhkaavat ylitykset. Talousarvion ylitys ei kuitenkaan ole ainoa kaupunkia vaaniva vaara. On hyvä myös muistaa, ettei ylitys tarkoita kaupungin menoa vararikkoon.

Mutta ylittämättömyys voi tarkoittaa, että kaupunki ei tarjoa kaupunkilaisille niitä terveyspalveluita, joita terveydenhuoltolaki edellyttää kaupungin järjestävän.  Ei ole mikään salaisuus, että kaupungin talousarviossa on kuluvanakin vuonna varattu vähemmän rahaa erikoissairaanhoitoon, kuin mitä vuonna 2015 käytettiin. Talousarvioylityksen taustalla on alibudjetointi eivätkä holtittomasti kasvaneet menot.

Näenkin, että vaateet talousarviossa pysymisestä ovat epärealistisia. Jos näissä vaateissa pysytään, toivonkin, että valtuusto kantaa vastuunsa loppuun asti ja kertoo, mitkä taudit jäteään hoitamatta, kuka potilaista jää hoitoa vaille. Minusta on epäoikeudenmukaista siirtää säästöjen toteuttaminen potilaita hoitaville lääkäreille. Hehän käytännössä joutuvat päättämään, miten käytännössä säästöt toteutetaan.

Jos ja kun valtuusto pakottaa terveydenhuollon talousarvion alibudjetoituihin raameihin, se tarkoittanee terveydenhuoltolain rikkomista. Lakihan edellyttää, että kaupunki järjestää alueensa asukkaiden sairaanhoitopalvelut. Sairaanhoitopalveluihin sisältyvät:

1) sairauksien tutkimus, lääketieteellinen tai hammaslääketieteellinen taudinmääritys, hoito, hoitosuunnitelman mukaiset pitkäaikaisen sairauden hoitoon tarvittavat hoitotarvikkeet sekä tarpeellinen lääkinnällinen kuntoutus;
2) sairauksien ehkäiseminen, parantaminen ja kärsimysten lievittäminen;
3) ohjaus, jolla tuetaan potilaan hoitoon sitoutumista ja omahoitoa;
4) erityistä tukea, tutkimusta ja hoitoa tarvitsevan potilaan terveysongelmien varhainen tunnistaminen, hoito ja jatkohoitoon ohjaaminen.

Niin hyvät kollegat, mikä noista jätetään tekemättä?

Ikäihmisten palveluissa kaupunkia velvottaa vanhuspalvelulaki, jossa todetaan kaupungin velvollisuudeksi huolehtia ikääntyneen väestönsä hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn ja itsenäisen suoriutumisen tukemisesta sekä iäkkäiden henkilöiden tarvitsemien sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamisesta.

Kustannusten vertailussa muihin suurin kaupunkeihin, niin sanotussa kuusikkovertailussa, Tampereen ikäihmisten kulut vaikuttavat muita suuremmilta. Mutta kun vertailussa otetaan huomioon ikärakenne, Tampereen ikäihmisten palvelut ovat kuusikkokuntien keskiarvoa pienemmät.

Ikäihmistenkin palveluissaakaan, jos lakia halutaan noudattaa, ei ole mahdollista runnoa menoja jo alun perin liian pieneen talousarvioon.

Kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen olen perehtynyt kaupungin velvotteisiin ja olen muuttanu mieleni. En voi kannattaa Ilkka Sasin pontta, jossa ”edellytetään sosiaali-​ ja terveyspalveluilta toimenpideohjelman siitä,​ miten talousarviossa pysytään.” 

Kuten Mikko Aaltonen totesi, emme tiedä mitä tuo toimenpideohjelma pitää sisällään. Ovatko nuo toimenpiteet sellaisia, että ne vaarantavat kaupunkilaisten oikeudet riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin. Voiko toimenpideohjelma tehdä kaupungista lain rikkoja. Ei kai niin voi olla.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *